Triathlonvaimo

Hiihtotunnelma nousussa!

2012-01-20T09:17:00.001+02:00

Tänään on lomapäivä, joka alkoi huonosti, koska Hesari jätti tulematta ja kiireetön aamupala oli siten puutteellinen. Koska en pienistä lannistu, niin luin eilisen lehden uudestaan... Pääasia asia tänään kuitenkin on lentää Kuopioon ja siirtyä sitten viikonlopuksi Tahkolle. Tarkoituksena on vihdoinkin aukaista hiihtokausi! Ja pulikoimassakin tulee varmasti käytyä. Ja mitä ilmeisemmin siskoni lapset pääsevät Teemun hiihtokouluun. Siihen samaan kouluun saa kyllä äitinikin mennä, kertaamaan. :)

Teemu saa itse paljastaa kisakalenterinsa, mutta Euroopassa ilmeisesti pysytään ensi kesänä. Innolla odotan jo tulevaa kesää! :)

Tunnelmaa Lapponia-hiihdosta vuodelta 2008. Teemu numerolla 199.

Challenge Vichy 2011

2012-01-11T17:16:00.000+02:00

Facebookissa viime kesän Challenge Vichyn järjestäjä julkaisi tämän videon kisasta. Aika mahtavaa menoa Teemun osalta, unohtamatta hymyä +43 asteessa... :-)

2011 oli vuosien vuosi (urheilullisesti)

2012-01-01T21:07:00.001+02:00

Viime vuosi oli uskomaton urheilun saralla. Itse pääsin asettamaani tavoitteeseen ja "kipaisin" Ironmanin läpi hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Loppukesästä hymyn toi huulille Kuopion olympiamatkan voitto kuntosarjassa.Myös Pirkan Pyöräilyn 217km on aika kova juttu minulle (ja revanterille)... Teemu puolestaan loisti menneellä kaudella Saksassa ja Ranskassa ja minä sain olla taas leuhkana.

Helpolla ei unelmat toteutuneet ja 335h treeniä vuonna 2011 kertovat kohdallani kovasta työstä. Huhtikuussa 51 tuntia, toukokuussa 41 tuntia ja kesäkuussa vielä 40 tuntia! Tuossa yhteisumma ei sisällä työmatkapyöräilyjä tai lihashuoltoa vaan ja ainoastaa tehdyt ("tehokkaat") treenit. Pyöräkilometrit kohosivat uskomattomaan 4474km vuodessa! Ei tuolle määrälle voi muuta kuin hymyillä. Minkäs teet kun on kivvaa! Myös uinti- ja juoksumäärät nousivat edellisistä vuosista.

Triathlonin parissa oli jälleen mukava vuosi. Uusia ystäviä, tuttavuuksia ja kaupunkeja sekä kisoja tuli nähtyä ja koettua. Alkanut vuosi onkin erikoinen, sillä en ole missään lajiin liittyvässä luottamustehtävässä seura- tai liittotasolla! Pelkästään kotitasolla. :)

Hyvää TRI-vuotta 2012 kaikille!

Menossa tulosuuntaan vai tulossa menosuunnasta?

2011-12-09T11:47:00.001+02:00

Hiljaiseloa on pitänyt blogirintamalla. Hiljaiseloa ei olekuitenkaan ollut muuten elämässä, vaan päivät kuluvat huminalla. Pari kertaaolen pistäytynyt tuolla Vuokatin ”kesämökillä” ja katsastanut, että minkälaistaelämää se minun pikku mehtäläinen oikein viettää. Nooh, ehkä vähän tosiaan sitämehtäläisyyttä on jo liikaakin! :D Täytyykin pitää kunnon integraatioviikkositten vuodenvaihteen jälkeen.

Lumi on sitten vielä jättänyt tulematta tänne etelään. Kaksiviimeistä talvea onkin ollut niin loistavia suksi- ja muihin hommiin, ettätodennäköistä oli, että näin tulee vielä käymään. Mutta kyllä se vaan onpimeää, kun ulos katsoo ja lunta ei näy. Tiistaina ajelin työmatkaa n. 30kmverran CC:llä ja juuri silloin oli lunta sen verran maassa, että oli paikointodella liukasta menoa! En ymmärrä, että kuka uskaltaa kurvailla menemään ilmannastoja, vaikka ovathan ne vähän kiusalliset sitten kun se vähäinen lumi taashäviää.

Jos vähän avautuisi enemmän tuosta elämästä pyöräteillä, kunmielestäni siihen on aihetta. Tähän pimeään aikaan kummastusta herättää täysinvalottomat pyöräilijät (ja jalankulkijat), mutta olen törmännyt myössellaiseen, että se punainen takavalo onkin edessä, jolloin on jokseenkinmahdotonta sanoa esim. mäessä, että kumpaan suuntaa oikeastaan ollaan menossa!Mitä ihmettä! Ja samalla tiellä menee mm. skootterit, miten siinä ehtiireagoida siihen, että toinen tuleekin vastaan eikä menosuuntaan…

Ja lopuksi TRI-uutisia! Radio Rockin Marce on luvannut tehdäpuolimatkan triathlonin ensi kesänä, jos Jussi Heikelä valitaan vuodenparhaaksi radiojuontajaksi ja Heikelä Korporaation parhaaksi radio-ohjelmaksi.Äänestää voi täällä 11.12.2011 saakka! :D

Sateen sattuessa sateessa?

2011-11-06T21:55:00.002+02:00

Meillä luonnollisesti tähän aikaan Teemu on miettynyt kisakalenteriaan ensi kesäksi. Siihen, mikä se tulee olemaan, en ota kantaa, mutta kommentoin muutamaa tänä vuonna järjestettyä kisaa, jotka olivat "mahdollisten kisojen" -listalla viime vuonna tähän aikaan sekä kisoja, jotka ovat olleet luonnonvoimien armoilla.

Yksi niistä oli Ironman China, joka erinäisten vaiheiden jälkeen peruutettiin. Ensin siis peruttiin uintiosuus ja pian sen jälkeen koko kisa. Huokaistiin kotona, että onneksi ei lähdetykään tuonne. Mutta miettikääpä niitä ensikertalaisia, jotka laittoivat aikaa ja rahaa ensimmäiseen IM:ään ja kisasta meinasi tulla duathlon! Ehkäpä heille koko kisan peruuntuminen oli parempi ratkaisu.

Toinen kisa, jota ei nyt varsinaisesti harkittu, mutta johon tutustuttiin vuoden 2010 Saksan pitkän matkan MM-kisoissa oli ITU:n pitkän matkan MM-kisat Vegasissa. Kisat kisattiin nyt viikonloppuna ja +17 asteinen vesi, kylmä ilma ja tulvat estivät uintiosuuden kisassa. Hyvä yhdistelmäharjoitus! :D

Seuraavaan kisaan emme todellakaan meinanneet lähteä, mutta Lehtosen Kaisa oli kisassa, kun Kolumbian Guatapeessa WC (= world cup) perusmatkan kisa jouduttiin lyhentämään sprinttikisaksi maanvyörymien vuoksi.

Lisäksi on useita tarinoita ja kokemuksia kaatosateiden aiheuttamista ongelmista, pieneliöiden, levän ja meduusojen esiintymisestä vedessä sekä kylmän tai kuuman ilman aiheuttamista hankaluuksista kisassa tai sen alla. Itsekin olen kisannut sellaisessa vesisateessa, etten tietä nähnyt sateelta. Uinti oli Boisessa niin kylmässä vedessä, että sormet kangistuivat eikä vetoketjua saanut auki tai kenkiä jalkaansa. Mutta nämä asiat kuuluvat tähän lajiin ja tekevät siitä juuri sen takia mielenkiintoista.


Jarmo ja Teemu ETU:n pitkän matkan EM-kisoissa Espanjan Vitoriassa vuonna 2010. Kisan erityispiirteenä oli pieneliöt, joidenka vuoksi märkäpuvut piti desifioida.


Tanskan Fredeririciassa vuonna 2005 meressä oli meduusoja polttelemassa. Huomatkaa aloittelijan pitämä sykevyö! :D

Kiurun kanssa samalla radalla

2011-10-24T20:55:00.001+03:00

Ei ollut tarkoitus ihan näin pitkään fiilistellä Havaijia kuin nyt kävi kirjoitusten välillä. Mutta kisahan oli mahtava ja oli hienoa seurata vielä viimeisiä maaliintulijoita aamupalan jälkeen. Ehkä vähän tuli sellainen olo, että jospa jonakin päivänä... Mutta ihme pitää tapahtua sitä ennen, koska tuo Big Islandin ilmasto ei lähimaillekaan ollut minulle sopiva urheiluatmosfääri kuumuudessaan ja kosteudessaan. Ja tuuleekin siellä ihan turkasesti.

Harjoittelussa on painotus ollut uinnissa ja sen tekniikassa. Teemu on pistänyt tekemään räpylärallia ja yhtälailla lautaa on uidessa saanut pitää polvien ja nilkkojen välissä. Unohtamatta sitkeääkin sitkeämpää volttikäännösten tekoa. Tosin taistelutoverini oli viime uintireenin jälkeen varma, että volttikäännökset ovat hänen kohdallaan muuttuneet kiinalaisiksi kippuroiksi! :D Näin välillä käy, joskin se on kyllä kauhean vaikea uskoakin.

Kirjoitin aikaisemmin siitä, että Ironman Zurich -uimalakit "puhuisivat" eri tilanteissa ja sillä saisi esimerkiksi huomiota ja parempaa palvelua. Linkki tähän kokeellisen journalismin helmeen löytyy täältä. Nyt olimme Teemun kanssa uimassa Mäkelänrinteessä torstaina ja päädyssä joku mies kysyi minulta, että olenko ollut Sveitsissä kisoissa. Vastasin olleeni ensimmäistä kertaa Ironmanilla viime kesänä ja samalla tajusin, että kuka kanssani tarinoi! Sehän oli edustaja Kiuru, joka pulahti kanssamme samalle radalle. Hän jatkoi, että on itse kisannut Sveitsissä myös. Minä käyttäydyin siten kuin 20 vuotta sitten, kun tapasin Samuli Edelmanin ja sanoin vienosti, että "joo, mää tiedän..." Onneksi Teemu tuli sitten siihen ja miehet jatkoi juttujansa, kun minä tunsin itseni ihan pöhköksi. Ette ehkä usko, mutta ei ollut ensimmäinen kerta... Mutta hei, olihan se aika hienoa, että lajin legenda alkaa jutustella kesken uintireenin!

Fiilistelyä

2011-10-08T10:38:00.003+03:00

Olen tässä blogissa aikaisemminkin palannut noihin Havaijin 2007 -tunnelmiin. Mutta koska kuvia tuolta reissulta on tuhansia, niin yritin etsiä arkiston kätköistä ennen julkaisemattomia otoksia Big Islandilta. Toivottavasti onnistuin siinä ainakin suuremmilta osalta! :) Kuvien otosta itseni lisäksi on vastannut Teemu ja Antti. Olkaa hyvät.

Teemu, Tiina ja Antti uintipaikalla.

Hänen uintipaikkansa.

Teemu ja Tomppa pyöräreitillä.

Tiina ja Teemu Ali'i Drivellä.

Teemu YLE:n haastattelussa.

Iloinen kannustaja kello 05.

Chrissie Wellington kiisi ohi.

Chris "MACCA" McCormack ja "manboobsit", joista hän mainitsi myös voittopuheessaan.

Chrissie maalissa voittajana!

Pitkän päivän jälkeen nojaillaan.

Ympäriämpäri altaassa

2011-10-04T21:07:00.002+03:00

Tänään saavutin eräänlaisen low pointin, kun menin Firman sählyreeneihin ja huomasin, että mukana olevat housuvalinnat rajoittuivat a) farkkuihin ja b) 2XU:n pyörähousuihin. Koska olen itse tehnyt perusopetuksessa liikunnanopettajan sijaisuuksia, niin ei tullut kuulookaan esiintyä kentällä farkuissa. Niinpä menin reteesti viimeisen päälle olevissa (ok, pelivuosinani viimeisen päälle olleissa) salibandyvehkeissä kentälle, sillä erotuksella, että päälläni oli henkseliset pyörähousut ja siten loukkasin molempia lajeja yhtäaikaa kätevästi. Sain kentällä olleelta maastopyöräilijältä (täysin asiallisen) kommentin, että "maltoit kuitenkin irtolahkeet riisua"...

Ja miksi näin? No varmasti siksi, että eilen jouduimme Maijan kanssa taas tositoimiin altaassa. Teemu oli keksinyt kaikenlaista erikoista päidemme menoiksi ja olin vielä tänäänkin pyörällä päästäni. Uimme vuorovedoilla räpylöillä ja sitkeästi koko ajan volttikäännöksiä tehden (siksi siis päässäni pyörii vieläkin). Harmikseni totesin olevani yllättänyt, sillä asian sujuva tekeminen tuntuu vievän aikaa! WHAT! :D Mutta sitkeesti me niitä toistoja teemme ja välillä sujuu paremmin kun välillä taas menee vähemmän kauniisti.

Onneksi Sveitsistä löytyi Ironing Room. Joskin tämä tuli vastaan vasta kisan jälkeen...

Lopuksi kysely! Mitkä ovat tärkeimmät varusteesi ja eväät lauantai-sunnuntai yöksi Konan vahtaamiseen? Kisastudio pystytetään täälläkin ja vieraspaikatkin ovat täyttymässä. Sitten noin 20 maissa aletaan vahtaamaan täältä. Onhan se hurjaa, että itse on päässyt (toistaiseksi) kerran paikanpäälle nauttimaan kisaa edeltävien viikkojen tunnelmasta ja itse kisasta. En voi unohtaa tuota kisaa, koska suuria tunteita aiheuttivat:

Teemu oli 25-vuotias, tuli maaliin ja sijoitus oli PRO-sarjan 50.
Macca ja Chrissie voittivat
Söderdahlin Tomppa lopetti uransa (keskeytykseen)
Tiina kohtasi lajin kovuuden ja joutui keskeyttämään
Ja Antin kanssa tutustuimme huolella paikalliseen ruokakulttuuriin

Hienostorouva Länsi-Vantaalta

2011-09-20T22:52:00.000+03:00

Ilouutisia! Flunssa taittui, mutta kuin viimeiseksi kiusanteokseen se tapahtui vasta maanantaina. Eilen sitten porhalsimme Maijan kanssa Mäkelänrinteessä niin, että hippulat vinkui. Joo, joo ihan varmasti vinkui. Halli oli aivan tupaten täynnä, mikä on todella harvinaista, mutta vesijumppareilla oli jokin syvänmerenjumppa ja tarvitsivat vielä lisätilaa heilumiseensa. Saimme kuitenkin yhden radan käyttöömme, joka oli alunperin suunnattu vesijuoksijoille. Todella hyvää ja ymmärtäväistä palvelua! Maija jo vähän leuhkana epäili, että asiaan olisi vaikuttanut meidän Ironman Zurich -uimalakit. Nooh, olin minäkin vähän leuhkana. Harmittaa ehkä vähän, että se "ironman" lukee vain lakin toisella puolella! :D

Lokakuussa sitä saa varmasti taas aloittaa Teemun mielenmukaiset liikuntatuokiot, eli harjoitusohjelman noudattaminen. Jee! Jotenkin on paljon odottavampi mieli kuin vuosi sitten, nyt kun tiedän mitä tuleman pitää ja mitä asiat vaatii. Välillä kyllä myös hirvittää juuri se, että tietää mitä sitoutumista esimerkiksi juuri ironmanille treenaaminen tarkoittaa. Toisaalta, minulla oli koko viime vuosi pääsääntöisesti mukavaa ja sain liikkua aivan mahtavien kanssa. Se, mistä jää ns. "paitsi", niin on oikeastaan aika samantekevää ja useimmiten epäterveellistä. Se, mitä saa tilalle, onkin sitten jotakin aivan muuta.

Laskeskelin tosiaan viime viikolla, että olen ollut jopa epätavallisen terve viimeisen vuoden ajan. Liekö syynä tämä tyylini, jossa esiinnyin Sonkajärvellä alkuvuodesta? :D

Hienostorouva Länsi-Vantaalta.

Kauden ensimmäinen DNS

2011-09-18T12:41:00.000+03:00

Näinhän siinä sitten kävi, että Pääkaupunkijuoksu jää juoksematta. Koko viikon piinasi ensin kurkkukipu ja sitten tukkoinen nenä. Ja vaikka tänään sunnuntaina olo on paras, mitä se on koko viikon aikana ollut, niin eipä tässä uskalla lähteä "urheilemaan" asian kanssa. Harmittavaa, varsinkin kun sää on mitä mainioin syyssää. Niin paljon keljuttaa, että en lähde edes katsomaan.

Viimeisen parin vuoden aikana olen oppinut kuuntelemaan paremmin omaa kehoani ja nytkin se kertoi hyvin selvästi, että ainoa mihin se viikon aikana pystyi, oli työmatkatempoilu ja töiden teko. Kummallista, miten erkaantunut olin aikaisemmin omasta kropasta ja nyt kun olen saanut tehdä sillä töitä, niin fiilisten ja rasituksen tulkinta on ylipäätänsä mahdollista. Uskon vakaasti, että se on urheilun ansiota.

Teemu hoiti perheemme urheilusuoritukset tältä viikolta osallistumalla (ja voittamalla) Lost in Kajaani Adventure -seikkailukisaan. Onnea Pulleille possuille! :D

Hiihtotutkimusleski

2011-09-14T20:16:00.003+03:00

Voi voi. Sunnuntaina olisi edessä odotettu urheilutapahtuma, eli Pääkaupunkijuoksun 1/2-maraton. Mutta kuten ehdin jo voivotella, niin lenssu se meinaa vaan kaartaa paikalle. Sunnuntaina juostiin Teemun kanssa 1,5h Puijolla ja jalat oikein kipitti baanaa, mutta nyt on puhti poissa. Saapa nyt nähdä, että tointuuko tästä juoksukuntoon, meneekö lenkkeilyksi vai joutuuko jättämään kokonaan välistä. Tällaistahan se on, kun syksyn puolella yrittää urheilutapahtumiin mennä, niin ei ole takeita etteikö joku pöpö pyyhkäise ylitse.

Harjoittelusta sen verran, että tarkoitus on tuttuun tapaan aloittaa puntti- ja uintikuurilla. Erityistarkastelussa polvi ja sen vahvistaminen (kyllä, edelleen). Uinnssa on tarkoitus saada uintia tasapainoisemmaksi molemmilta puolilta. Toisaalta on ihan kiva taas palata tekemään perustyötä noiden asioiden parissa.

Kuva voitokkaasta Kuopio Triathlonista kesältä 2011. Tuolloin terve kuin pukki!

Itse asiassa tuli tuossa lenssusta mieleen, että ihmeen terveenä sitä on saanut tänä vuonna ollakin. Liekö tekemistä D-vitamiinin syömisen kanssa, jotan olen ottanut ihan reilusti nyt jo vuoden ajan. Oli vitamiinin ansioita tai ei, niin aion syödä sitä jatkossakin. (Nyt en muuten sitä ole syönytkään!)

Näiden (hajanaisten ja sekavien) ajatusten päätteeksi on hyvä mainostaa tulevia hiihtoleirejä. Siis minun omia leirejä. Olen varannut parit lennot talven kaukokohteeseen Kajaaniin Teemun luokse. Pääsen siis pitämään hyvät hiihtosetit Vuokatissa tänä talvena! Olenkin muuten hieman ihmetellyt, ettei minulle ole tarjottu "Suuri Hiihdon Ystävä" -ansiomerkkiä, sillä olenhan tukenut suomalaista maastohiihtoa niin paljon, että olen jopa lähettänyt rakkaan aviomieheni sitä tutkimaan! Luulisi tulevan hyvää tutkimusta! :D

Jönssin malja

2011-09-03T22:21:00.003+03:00

Seuramme triathlonkausi päätettiin legendaarisen Jönssin maljan kilvoittelun tahtiin. Kisa vedettiin kolmihenkisin joukkuein ja jokaisessa joukkueessa oli yksi nainen. Jokainen joukkueenjäsen suoritti peräkanaa yhden lajin kerrallaan, jonka jälkeen siirryttiin seuraavaan lajiin. Pääsin Harrin hyvän uinnin jälkeen starttaamaan kakkososuudelle kärkipaikalta, mikä kostautui ja uin väärän reitin! Mitä ihmettä! Ei ollut ketään ketä peesata ja tulos oli tässä! Johtoasemaan pitää siis totuttautua tulevia kausia (ja siis Jönssin maljoja varten)! :D

Mahoton molskautus veteen!

Pyöräilyssä olisi ollut hyvä sauma katsoa olisiko kesä tuonut parannusta 10km tempoaikaan keväältä, mutta kuinka ollakaan, ei minulla toiminut takavaihtaja. Mitä ihmettä! Minä ~~amatööri~~ en ollut testannut vaihteita ja tässä nyt sitten tulos. Tosin harvemmin nyt tällaista tapahtuu muutenkaan, mutta huolto petti tässä tapauksessa.

Startti kuin Boltilla.

Juoksuun lähtiessä olin varma, että vähintään putoan lampeen, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Joukkuekavereilta piti pyytää anteeksi, mutta heitä asia nauratti. Joko meidät diskataan, saamme aikasakkoa tai sitten jury ei muista enää koko tapahtumaa! :D Mutta tapahtuma oli oikein hauska ja onneksi elvytimme tämän taas henkiin!

Surullinen ja ikävä viikko huipentui lässähtäneeseen "urheilu"suoritukseen, joka oikeastaan oli nähtävissä. En ole oikein maanantain suru-uutisen jälkeen ollut oma itseni ja se näkyy sähläämisenä ja unohteluna. Mutta elämä jatkuu, vaikka se lattealta kuulostaakin. Huomenna seuraamaan ja kannustamaan TdH-hurjia!

Kuvista kiitos Sisukkaalle!

Triathlon vie ja kuljettaa

2011-08-27T10:48:00.001+03:00

Viimeisen reissu meni sitten ns. tuubiinsa, sillä Teemu taisteli +43 asteen helteessä itsensä Challenge Vichyssä toiseksi! Teemulla on nyt takana uskomaton kausi kansainvälisestikin ja olen siitä tietenkin melko leuhkana! :D Se suotakoot minulle muutaman takkuisemman kauden jälkeen.

Täytyyhän tässä itseänikin kehaista, sillä olen noussut triathlonvaimoilussa aivan uudelle tasolle. Ai miksikö? Lennot, hotellit ja auton vuokraamiset ovat pientä sen rinnalla, kun kisan aikana pystyy kannustamaan, huutamaan väliajat ja sijoitukset sekä nyt aivan uutena featurena myös takana tulevan väliajan sekä pitämään kirjaa sijoituksista ja tuottamaan luotettavaa tulospalvelua tekstiviestein Suomeen sekä Facebookkiin. Yksi asia tosin epäonnistui, valokuvaaminen kisan aikana. Alapuolella todiste siitä, että paineen kasvaessa kokeneempikin triathlonvaimo sortuu ja juoksukuvasta tuli yksi suttutuhru.

Olen aikaisemminkin sanonut, että rankkoja ovat teräsmiesten (ja -naisten) puolisoiden päivät. Herätys kello 04 ja kotiin pääsee (teräsmiehen tasosta riippuen) iltamyöhään. Koko päivä vaihtelevissa sääolosuhteissa ja epäsäännöllisissä "huoltotauoissa". Olen tänäkin kesänä nähnyt kisassa poodiuimille päässeiden miesten rähjäävän huoltajilleen kisan aikana ja tämä on saanut minut tuntemaan suurta sympatiaa. Kun paineet on kovat, niin se purkautuu välillä ikävällä tavalla. Itse en tätä käytöstä ole kokenut ja se johtunee osittain vuosien mittaan hioutuneesta yhteistyöstä ja molemmin puolisesta ymmärryksestä.

Mutta nyt se kuvasikermä Ranskan reissusta, s'il vous plaît:

CREPS oli kisajärjestäjien tarjoama opistotyylinen majoitus.

Uintistartti. Vasemmalla alhaalla näkyy levää ja heinää, jota nostettiin kisapäivään saakka pois vedestä, mutta välillä sitä oli ollut niin runsaasti, että kävelemällä olisi päässyt nopeammin! :) Ei kuulostanut hyvälle. Vesi oli +26 asteista, joten märkäpuvut olivat kiellettyjä.

Tulosseurantakeskus. On meillä välineet. Kännykän timer ja vanha kunnon kynä ja paperi.

Suttutuhru. Kaikkea ei vain voi saada.

Lemmettylä, Bayliss ja Whyte. Ehkä vähän väsyneen näköisiä miehiä.

Palkintojenjako.

Pariisin metrossa.

Päivä kisan jälkeen on hyvä idea kiivetä rappusia torniin...


Ilme, kun tieto peruutetusta lennosta annettiin.

Omat treenit ovat olleet elokuun ajan melko vähissä ja aloitin suosialla off-seasonin. Mietin kyllä edelleen puolimaratonin juoksemista nyt syksyllä. Ensi kesää suunnitellaan kovasti ja innokkaasti. Tänä vuonna triathlonin "takia" tuli vietettyä reilusti yli kuukausi ulkomailla ja nähtäväksi jää päästäänkö ensi vuonna Espanjaan, Saksaan ja Yhdysvaltoihin kisareissuilemaan.

Triathlonvaimosta tulee kuun alusta hiihtotutkimusleski, kun Teemu porhaltaa tutkimaan hiihtoa Vuokattiin. Mutta ennen sitä järjestetään Helsingissä yhdet isoimmista triathlontapahtumista Suomessa, Helsinki City Triathlon!

Intoa ja kuntoa

2011-08-17T22:03:00.000+03:00

Liar, liar pants on fire! En kuitenkaan palannut alkuviikosta blogin pariin, mutta annettakoot se minulle nyt anteeksi. Hyvä.

Sunnuntaina kisataan taas täydellämatkalla, tällä kertaa Ranskan Challenge Vichyssä. Teemu on intoa ja kuntoa täynnä, joten karavaanimme lähtee, niin kuin se on lähtenyt jo kahtena torstaina viimeisen reilun kuukauden aikana, kohti Eurooppaa kamakasa mukana.

Jos Saksassa söin makkaroita, niin Ranskassa aion purra patonkia ja juustoja! Hauskaa mennä Vichyyn, kun he ovat sieltä kovin innokkaasti olleet yhteyksissä ja hoitaaneet asioita kuntoon. Starttinumerokin on sievä pieni viitonen! :D

Katsotaan, tuleeko vasta viime kuussa Teemun tekemään uuteen ennätykseen taas parannusta ja yltääkö 3vaimo (eli minä) jälleen loistelijaisiin huoltosuorituksiin!

Stay tuned!

Tsemppiä kaikille EM-kisoissa ahkeroiville!

Ensimmäinen triathlonvoitto

2011-08-08T09:29:00.000+03:00

Uskomatonta, mutta totta. Ensimmäinen triathlonvoitto tuli Kuopiosta olympiamatkalta ajassa 2:46:22! Uinti tuntui hyvältä, tosin aika oli pettymys 30:08. Triathlonissahan ei kannata surkutella uintiaikoja, sillä uitava matka voi olla lyhyt, täsmä tai pitkä. Pyörää lähdin ajamaan sitten riskillä, eli täysiä. Se kannatti, sillä pyöräosuuden jälkeen olin naisten kuntosarjan keulassa, tosin josta olin täysin tietämätön. 40km meni aikaan 1:21:04, johonka sisältyy molemmat vaihdot. Juoksu oli neljä viikkoa ironmanin jälkeen todellinen arvoitus ja maratonvauhtiseksi se meinasikin mennä. Sitten sain neuvon, että vaihde pienemmälle ja rytmi nopeammaksi, jota en syystä tai toisesta ymmärtänyt itse kokeilla. Tämä auttoi ja kun 1,5km ennen maalia tajusin, että kilpasiskoni ovatkin minun jäljessä eivätkä edellä, niin piti alkaa juoksemaan ihan tosissaan. Vasta maalissa uskoin, että olin todella voittanut! :D 10km meni aikaan 55:10. Tulokset löytyvät täältä!

Tässä nyt oli pikaraportti. Palaan asiaan vielä alkuviikosta. Pyytäisin arvioimaan suorituksen "kovuutta", myös siitä näkövinkkelistä, että edellinen voitto on 10 vuoden takaa kuulantyönnöstä! :D

Elämä Ironmanin jälkeen

2011-07-28T12:26:00.002+03:00

Elämä Ironmanin jälkeen on ollut oikein mukavaa ja seesteistä. Hah! Mukavaa se kyllä on ollut, mutta kiireistä matkustelua Suomessa ja Euroopassa on tullut harrastettua oikein urakalla. Siksi onkin "hauskaa", että varasimme lennot elokuun lopulla käytävään Challenge Vichyn kisaan Ranskaan. Siis Teemu kisaa, en minä. Triathlonkesä vaan jatkuu! :) Itseasiassa se jatkuu minun kohdallani jo Kuopiossa 6.8., kun TRI-transsissani ilmoittauduin perusmatkalle... Saas nähdä, että mitä siitä tulee, sillä en ole aikaisemmin perusmatkaa tehnytkään. Tavoitteena on vetää vahvasti kotimaisemissa. Lisäksi olen vielä tänä kesänä menossa maratonille, vaihtoehtoina joko Espoo tai Vantaa.

Omasta kisasta toipuminen on sujunut oikein hyvin ilman ongelmia. Toki yksi syy tähän on se, että en kauheasti kisassa puristanutkaan. Se ehkä (hölmösti) on jäänyt hieman harmittamaankin, mutta toki tiedän, että kyseinen kisa on hienoa päästä maaliin ja ennätyksiä voi tehdä sitten seuraavalla kerralla. Mutta ihminen on erikoinen tapaus. Ensimmäisen viikon väsytti kyllä aika lahjakkaasti ja ohjelmistossa oli mm. yhdet 3 tunnin päiväunet. Jalat olivat ihan muutamassa päivässä jo täysin kivuttomat, tosin väsyneet ne ovat olleet. Lepoa oli kaksi viikkoa, tai aktiivista heilumista ja "mökkiuintia", mutta treenin treeniä en ole edes ajatellut tekeväni. Ensimmäisen treenin tein eilen, kun ajoimme cyclocrossareilla Teemun kanssa hiekkateitä parin tunnin ajan. Tosin kevyesti mentiin. Kuopioon on reilu viikko aikaa, joten harjoitusohjelma on taas olemassa.

Laitetaanpä tähän parin viikon ajalta kuvasikermä!

Kuva Zurichin pyöräreitin jyrkimmän Heartbrake Hill -nousun päältä.

Zurichin eväitä. Kaikkia en ihan kuitenkaan syönyt! :D

Kuljetus pyörän check-iniin Frankfurtissa. Kuljetusjärjestelyt olivat koko kisaviikon ajan hieman takkuiset.

Frankfurtissa Teemulle iso ja odotettu onnistuminen. Ranskassa vielä kovempaa?!

Olen ottanut hieman erivapauksia ruokavalion suhteen. Tosin nyt loppui sekin ilottelu! :D

Huomasin, että en ollut kirjaillut tänne kisaviikon heilumisia, joten asia täytyy korjata. Eli tässä kisaviikon treenit:

maanantai: lepo
tiistai: juoksu 58min, 8,5km (sis. 20min verra + 3 x mäkinen kuntolenkki napakkaa juoksua + 20min verra)
keskiviikko: uinti (avovesi) 30min, 1km
torstai: uinti (avovesi) 30min, 1km = matkustuspäivä
perjantai: pyörä (TT) 45min, 15km (pyöräreittiä)
lauantai: uinti (avovesi) 20min, 500m (uintireittiä)
sunnuntai: Ironman Zurich Switzerland 14h13min, 226km

Total: n. 17h

IRONMAN Frankfurt 2011 edessä - kisaajasta huoltajaksi

2011-07-23T23:06:00.003+03:00

Huomenna kisataan taas, mutta onneksi siitä huolehtii Teemu. Kesälomani kolmas viikonloppu vietetään kotoisasti (Zurichin ja Joroisten jälkeen) triathlonin parissa, legendaarisen Frankfurtin kisan muodossa.

Kuhinaa riittää ja expossa olivat edustettuina kaikki triathloniin liittyvät merkit ja tarvikkeet, joita vain kuvitella saattaa! Huoltajan roolissa suoritin muutamia ostoksia, kuten geelejä, urheilujuomaa ja kaasupatruunoita, samalla ihmetellen tavaran määrää. Mitään "turhia" ostoksia en (vielä) kuitenkaan ratkennut tekemään tuolla reissulla.

Olemme myös törmäilleet suomalaisiin ja pitkästä aikaa osallistuimme perjantaina pidettyyn pasta partyyn, jossa myös oli todella hyvä fiilis! Partyssä esiteltiin myös vuonna 1978 pidettyyn ensimmäiseen Ironmaniin osallistunut Dave Orlowski, joka oli erittäin hauska kaveri ja kertoi hauskoja tarinoita tuosta kisasta.

Huomisen kisaa voi seurata seuraavilla tavoilla (nyt äiti sitten tarkkana, kun viimeksi ei onnistunut :D):

"Athlete Tracker" löytyy täältä! Siihen voi syöttää kätevästi numeron 38 ja nähdä Teemun kisan edistymistä osuus- ja osa-aikojen perusteella. Jälleen muistutan siitä, että välillä seuranta saattaa tökätä ja ajat eivät päivity silloin hyvään toviin. Tässä tilanteessa ei paniikkia, vaan kärsivällisyyttä! :D

Tänne tulee live-seurantaa, eli kirjoituksia, videoita ja kuvia.

Finntriathlon 2011 - Kuvia, paljon kuvia

2011-07-17T16:43:00.000+03:00

Vau, olen aivan mykistynyt paristakin asiasta. Ensinnäkin, olen saanut useamaan korvavakallisen onnitteluja, joista olen hyvin iloinen ja ne piristävät varmasti koko loppukesän ajan. Niitä on sadellut niin täällä blogissa kuin Facebookissakin sekä mikä parasta, Joroisilla ihan livenä. En ole halannut ihmisiä näin paljon sitten hääpäivämme! Toinen asia on se, että osallistuin Joroisilla vaativaan ~~katsojan~~ kannustajan rooliin ja ilokseni sain seurata aivan mahtavia onnistumisia niin Suomen parhaimpien kuin itseään vastaan kamppailleiden toimesta. Onnittelut kaikille!

Kisat olivat aivan mahtavat. Porukkaa oli kuin pipoa, mikä tarkoitti myös sitä, että tuttuja oli välillä ihan ruuhkaksi asti. Hyväksi ruuhkaksi eikä aamuruuhkaksi. Juttua riitti kaikkien kanssa ja olipa erityisen mukavaa tavata uusia ihmisiä ja kuulla heidän kokemuksiaan ironmanista ja muista reissuista.

Otimme päivän aikana (tai Teemu otti suurimman osan) noin 1500 valokuvaa... Käypä katsomaan täältä, että joko olisit osunut linssin eteen. Aika moni osui! :D Nämä reissulasset matkaavat torstaina Frankfurtiin, jossa Teemu havittelee ennätysaikaansa Frankfurtin Ironmanissa. Neljän viikon lomallani saattuu olemaan joka viikonlopuksi triathlonkisa, johon ainakin toinen meistä osallistuu. Se on kuulkaa TRI-vuodet menossa nyt ja ruuhkavuodet oven takana odottamassa.

Kisaraportti: Ironman Zurich Switzerland 2011

2011-07-12T22:21:00.001+03:00

“Swim 2.4 miles! Bike 112 miles! Run 26.2 miles! Brag for the rest of your life!”

Uskomaton pari vuotta kestänyt ironman-matka sai arvoisensa päätöksen Sveitsin Zurichissä sunnuntaina 10.7.2011. Olen vahvasti sitä mieltä, että itse ironman-titteli ansaitaan jo ennen kisaa ja kisa on kuin lopputyö pitkälle valmistautumiselle. No mutta, itse asiaan, eli siihen kisaan.

Kisa-aamuna kello soi 4:15 ja kuten ei yleensäkään, niin ei tänäkään aamuna ollut ongelmia pompata ylös kuin vieteri. Yleensä en pysty aamuisin ennen kisaa (omaa tai Teemun) syömään mitään, mutta nyt mussutin palan leipää ja kahvin mukisematta. Fiilis oli heti alusta asti ihan mielettömän hyvä. Ihmettelin sitä ääneen oikein itsekin, että kuinka voi olla näin hieno vireys ja tykitys ja eikö minun pitäisi kärsiä jonkinlaisesta **skahalvauksesta. Pablo laittoi sopivaa mussiikkia vielä tulemaan, niin jorailin sitten kamat kasaan ja siirryttiin autolla kisapaikalle.

Kisapaikalla laitoin geelit ja patukat pyörään kiinni ja lisäsin satulapussiin kaksi kaasupatruunaa sekä tietenkin juomapullot pyörään. Oli mahtavaa nähdä tuttuja naamoja (ja uusia tuttavuuksiakin) ja Maijan kanssa mentiin yhdessä naisin jonottamaan, minnekäs muuallekaan, kuin vessaan. Höpötettiin, niin kuin arvaten saattaa ja epäonnekseen edessämme oli yksi 13 kisaan ilmoittautuneista suomalaisista. Mutta arvelen hänen olleen jo niin kokenut kisaaja, ettei meidän rallatukset häntä härinneet.

Oma karsina!

Lähtöpaikalle siirryttäessä vetäisin ensimmäisen geelin (monista) ja sätin jo siinä vaiheessa niiden makua. Ei auttanut, vaan oli kovetettava itsensä. Kiskottuamme märkäpuvut päällemme Maijan kanssa, pulahdimme veteen ikään kuin kokeeksi. Märkää oli edelleen ja fiilis edelleenkin katossa. Kummallista. Suuntamisemme vielä kulkumme naisille tarkoitettuun uinnin lähtökarsinaan ja halasimme toisiamme ja toivotimme hyvää matkaa. Vähänpä taisimme siinä vaiheessa tietää, sillä kuljimme ison osan matkasta yhdessä, kuten olimme jopa satoja tunteja yhdessä treenanneet!

Ai kellä oli hyvä fiilis!

Lähtölaukaus tuli 7.00 ja lähdin uimaan rauhassa. Aika haasteellistahan se on, kun ympärillä sätkii 2000 muutakin. Takkuilun jälkeen huomasin sen, minkä olin jo sanonutkin, että poijuja ei näe, koska aurinko nousee suoraan vastarannalta. Ei auttanut kuin uida muiden mukana ja alkaa suunnistamaan sitten, kun jotakin näki. Uinnissa ei ollut oikeastaan ongelmia, vaikka välillä tuli aika aggressiivisia uintikamujakin reitillä kohdatuksi. Uinti oli kahtena kierroksena ja 3,8km taittui aikaan 1:20:56, johon olin oikein tyytyväinen, sillä himmasin vähän vauhtia loppua kohti ja uinti oli vahvan tuntuista.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

T1 meni yllättävän nopeasti, vaikka tuntui että vaihtoon tuhrautui todella kauan. Kuitenkin pääsin pyörän päälle ajassa 4:10. Kuulin Teemun huutavan jotakin hyvästä uinnista ja hymyillen jatkoin matkaa.

Ja pyörän päälle. 180km odottaa.

Pyörä, niin, mitä siitä sanoisi. Saanen muistuttaa, että minut ehkäpä jopa viekkaudella huijattiin lähteämään Sveitsiin tekemään ensimmäinen ironman, koska se olisi tasainen! :D Nooh, olisinhan tuota itsekin sen osannut arvioida, mutta meni jo ja pyörällä oltiin menossa 2 kierroksen reittiä. Alun 30km oli tasaista ja humpsautinkin sen ajaa n. 30km/h:ssa. Sitten alkoi mäkisemmät pätkät, jotka suunnitelman mukaisesti otin rauhallisesti ja ajoin kovempaa sitten tasaiset ja alamäet. Tämä toimi oikein hyvin ja matka eteni. Minulla ei ollut pyörässä (onneksi) mittaria, joten en nähnyt vauhtia mistään, mutta matemaattisesti lahjakkaana (NOT!) laskin keskivauhtia, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Kierros päättyi nousuun, jossa oli ihmisiä kuin Le Tour de Francella, mutta sekin minua vain nauratti. Toisen kierroksen alettua, noin 120km jälkeen meinasi mieleen hiipiä synkkiä ajatuksia, mutta onneksi kuulin iloisen tervehdyksen ja Maija ajoi minut kiinni. Mentiin sitten yhtä matkaa (asialliset välit luonnollisesti pitäen) ja toinen toistamme tukien. Kuin tilauksesta (jos jollakin on niin huono huumorintaju, että moista tilaisi) pyöräilyn lopussa alkoi sataa ja tulipa päällemme oikein ukkoskuuro. Olin varma, että salama iskee hiilikuitupyörääni ja lennän reitillä 100km taaksepäin, kulkematta lähtöruudun kautta! :D Näin ei kuitenkaan käynyt ja pian olimme T2:ssä. 180km tuhrautui aikaa 7:20:03 noiden nousujen johdosta. Tiesin (really!?) maratonin olevan vielä tulossa, joten ei ollut tarvetta yrittää puskeakaan, mutta taisi ne juoksujalat osaksi tuonne nousuihin kuitenkin jäädä.


90km takana...

Heartbrake Hill, jossa meno oli kuin TdF:ssä.

T2:sta selvisin ajassa 4:46. Ja sitten ei kuin maratonille.

Tässä vaiheessa ei ollut ollut isoja probleemia. Jalkapohjia särkiä pyöräkengissä, mutta tiesin sen pian helpottavan. Palelsi ukkoskuuron jälkeen, mutta senkin tiesin juoksussa helpottavan. Lähdimme Maijan kanssa yhdessä juoksemaan, mutta pian sovimme menevämme omia menojamme. Maraton juostiin neljänä kierroksena, joka oli aika killeriä. Humputin menemään ja kadehdin kaikkia, joilla oli enemmän rannenauhoja, jotka kertoivat kierrosten määrästä. Kun pyörän aikana ravinnepuoli oli kellontarkkaa työtä, niin juoksussa en enää osannut noudattaa sitä. Teemu antoi ohjeita ja huolsi minua juoksun aikana tälle toiminnalle tarkoitetuilla huoltopisteillä. Ihana Teemu. Jossakin vaiheessa yhytimme Maijan kanssa taas toisemme ja parikymmentä kilometeriä mentiin taas yhdessä. Välillä piti heittää kävelyksi, sillä minulla polven lihakset alkoivat pettämään (siis siitä huonommasta polvesta) ja Maijalla oli omia probleemia. Kaksi asiaa oli selvää, tulen pääsemään maaliin ja välillä oli käveltävä. Join ja otin geeliä/lihakeittoa/suolaa/patukkaa/suolatikkuja säännöllisesti kroppaani kuunnellen. Viimeisen kierroksen alussa lähdin juoksemaan (kuten Forest Gump) ja juoksin maaliin saakka. Ohitin juoksussa yli 100 ihmistä, vaikka maratonaika 5:23:32 kertoo karua kieltään ironmanin maratonista ja siitä, että juoksukilometrit eivät olleet syksyn polvivammasta johtuen ihanteellisimmat.


Taistelutoverit.

Ja vieläkin naurattaa.

Koska olin ottanut iisisti alkupuolen maratonista, pystyin karauttamaan juoksulla viimeisen kympin. Ja ihan hyvää juoksua. Sain kannustuksia koko päivän ajan, sillä olin ommellut kisasuikkaan Suomen lipun. Paljon oli suomalaisia katsomassa, joten kaikille iso kiitos kannustuksesta! Viimeisen 5km olin yhtä hymyä! Viimeisen 2km aikana ohitin maaliin menossa olleita varmasti ainakin 20 kisaajan verran. Maalisuora (tai maalimutka, joka mutkitteli vaikka kuinka yleisön edessä) oli uskottamaton hieno tunne. Minä tein sen. Ylitin maaliviivan ajassa 14:13:30 ja halasin kaikkia, jotka olivat 1m säteellä minusta. Mielessä oli kaikki ne aamut, jolloin heräsin aikaisin uimaan. Kaikki ne viikonloput, kun ei voinut nukkua ilman herätystä vaan lähdin ajoissa lenkille. Kaikki ne epävarmuuden tunteet, että olenko hullu vai pystynkö MINÄ todella tähän.

Kukapa ei ironmanin jälkeen näin fiilistelisi! :D

Olin maalissa ihmeellisen hyvävoimainen ja selväjärkinen. Mitalin ja pyyhkeen jälkeen teputtelin ottamaan vähän juomaa ja ruokaa, joskin ne eivät minulle ole koskaan kisan jälkeen maistuneet. Aika paljon oli porukkaa kääritty avaruushuopiin ja levitelty athlete gardenin reunoille patjoille. Urheilukliseen mukaisesti olin väsynyt, mutta niin helvetin onnellinen. Pääsin maaliin hyvässä kunnossa ja paikat ehjinä.

Kaikista isoin kiitos kuuluu tietenkin Teemulle. En olisi koskaan pystynyt tähän ilman häntä eikä kukaan uskonut tähän parin vuoden projektiin niin paljon kuin rakas aviomieheni. Hänen valmennuksessaan ex-kuulantyöntäjästä saatiin kestävyysurheilija. Kiitos Teemu.

Kiitos myös Maijalle, sillä tällä aikataululla en olisi uskaltanut lähteä ironmanille itse. Ihmisellä täytyy olla tavoite, jotta paras potentiaali saadaan irti. Maija, olet minun taistelutoveri. Kiitos kaikista niistä hetkistä, mitä saatiin ja saadaan(!) yhdessä viettää. Me ollaan fisuja, ryhävalaita, hevosia jne.

Ja hei, koska tämä postaus on jo pitkä kuin oscarpuhe, niin haluan lausua kiitoksen myös kaikille, jotka tsemppasivat ja onnittelivat niin täällä blogissa, FB:ssä ja tietenkin livenä! Teitä on ihan mielettömän paljon ja kaikilta olen saanut jotakin matkaan. Kiitokset myös Pablolle ja Lucialle!

Päätän raporttini tähän. Suuntaamme automme kohti Savoa huomenna ja olemme paikalla, kun Joroisissa uskomaton määrä lajitovereita ahkeroi puolimatkalla. Nähdään siis siellä! Olen se nainen, jonka selkä on palanut, niska hiertynyt, tukka palanut vaaleaksi, jolla on violetti finisher-paita ja hymy korviin asti!

I am an Ironman!

2011-07-11T00:29:00.000+03:00

Ei suuria ongelmia, aikaan 14:13:30 maalissa! Kiitos kaikille! Tarkempi raportti myöhemmin! :) Triathlonvaimosta Ironvaimoksi?!

IRONMAN Switzerland 2011 edessä...

2011-07-08T22:53:00.001+03:00

Tähän on tultu. Kaksi yötä (tai 1,5) ja kello 7.00 (8.00 Suomen aikaa) paukahtaa lähtölaukaus Zurich-järven rannalla. Eilen torstaina matkustettiin suhteellisen kivuttomasti pelipaikalle ja meidät erittäin ystävällisesti otti vastaan TRI-pariskunta Pablo ja Lucia. Mahtava paikka valmistautua kisaan ja tilanne onkin hauska, sillä neljästä ihmisestä triathlonvaimon osaa näyttelee yksi, nimittäin Teemu! :D Tosin lipsahtelua kassien kannossa ja asioiden selvittämisessä kyllä esiintyy. Noh, minä tottuneesti teen samat hommat, mitä tässä on 10 vuotta jo tullut tehtyä muutenkin.

Kisaviikon suurin jännitys (toistaiseksi) koettiin, kun toista päivää juomani maltotankkaus "sakkasi" ja tuloksena oli, öö, noh, melko paljon vessassa vietettyä aikaa. Tilanne oli jo siinä määrin kriittinen, että hetken huumassa olin jo varma, että en pysty matkustamaan. Kaikki hyvin, sillä paikan päälle päästiin ja tilannekin on taas normaali. Onneksi aloitettiin tankkaus varman päälle jo tiistaina, niin tämäkin yllättävä sattumus ei vaikuttanut sen kummemmin valmistautumiseen. Ainoastaan siten, että malto heitettiin hiiteen ja tilalle tuli legendaarinen lakritsitankkaus! :D Erikoinen oli kyllä reaktio, sillä aikaisemminkin olen maltoa käyttänyt. Oliko kyse siitä, että join liian vahvan seoksen liian tyhjään vatsaan liian nopeasti? Siltä se näyttää, mutta en nyt pohdi sitä sen enempää.

Tänään kävin rekisteröitymässä ja ajoin kadesti kisan kovimmaksi nousuksi tituleeratun Heartbrake Hillin, sillä se on aivan tässä lähellä. Ei tuo nyt niin kovin kummoinen mäki ole, jos malttaa ajaa rauhallisesti ja kisaa varten vaihdettu 11-28 -pakka takaa sen, että en jää mäkeen sätkimään! :) Viime yönä nukuimme 10 tuntia ja nyt 20 maissa taas väsyttää. Rankkaa tämä "ei-treenaaminen".

Kisan kulkua voi seurata täällä! "Athlete trackerillä" voi nimen tai numeron (79) perusteella seurata kisan edistymistä vaihe vaiheelta. Kannattaa muistaa, että välillä tilanne ei välttämättä päivity pitkään aikaan, eli jos minun tai muiden osuusaikoja ei tule näkyviin, niin leikki ei välttämättä jääyt kuitenkaan kesken! :) Numero muuttui aikaisemmasta, mutta aika pienihän tuo on vieläkin! :D Saa nähdä, että pääsenkö maaliin päiväaikaan, vai meneekö pimeille tunneille. Tosin pimeä tulee n. 21.30, joten siihen sitten on kiirehdittävä.

Tavoitteena on päästä maaliin hyvissä voimissa ja paikat ehjinä. DNF:kin on parempi kuin DNS! :) Tätä varten on treenattu ja uhrattu aamuja ja viikonloppuja sekä paljon muuta. Sunnuntaina on palkkapäivä. Toivottavasti palkanlaskijat ovat tehneet huolellista työtä! ;)

Kiskon kisailut

2011-07-03T21:10:00.000+03:00

Viikon päästä tähän samaan aikaan olen maalissa tai tulossa maaliviivan ylitse pian. Aika jännä juttu! :) Kulunut viikko huipentui Kiskossa tekemääni viimeistelyharjoitukseen lauantaina ja tänään sunnuntaina taisteluparini Maijan kanssa tehtyyn parin tunnin reiluun pyörittelyyn.

Tiistaina HelTri-Cupin avovesiuinnissa (1500m) lähdin rennosti matkaan ja sain aika mojovia tällejä taas tuoksinnassa, mutta rytmi säilyi hyvänä ja maltoin keskittyä omaan uintiini. Toisella kierroksella lisäsin vauhtia ja naisten yleinen -sarjassa rantauduin kolmantena ajassa 26:01. Tulokset löytyvät täältä.

Kiskossa tarkoituksenani oli uida (500m, 9:47) rennosti, ajaa pyörällä (20km, 44:56) rennosti ja juoksussa (5km, 32:43) höllätä ja hölkötellä maaliin. Kaikki nämä onnistuivat, joskin pyörän alussa meinasi vauhti karata käsistä. Hoin itselleni, että muilla kesän pääkisa voi olla tänään, mutta minulla se on viikon päästä. Tämä toimi ja kroppa oli rento varsinkin tämän päivän pyörittelyn jälkeen. Viimeistelyn tuloksena oli 8. sija.

Olisi kiva, että Kiskon kaltaisia kisoja olisi enemmänkin. Eli että matkat ovat lyhyet, mutta ei saa peesata. Kiskosta tuli perheeseemme "muutakin" menestystä, sillä Teemu meni ja voitti kovatasoiseksi nousseen perusmatkan kisan (mm. Thomas, Miettinen, Luoto, Harju)! Minä sain taas olla kisapaikalla leuhkana! ;D Kiskon tulokset löytyvät täältä!

Mukavasti oli porukkaa ja tuttuja riitti joka käänteessä.

Viikon muut heilumiset:

Maanantai: lepo
Tiistai: HelTri-Cupin avovesiuinti 30min, 1,km
Keskiviikko: pyörä (TT) rento 2h3min, 46km
Torstai: juoksu rento 55min, 8,3km
Perjantai: lepo
Lauantai: Kisko Triathlon (1/8) 1h27min, 25,5km
Sunnuntai: pyörä (TT) rento 2h10min, 45km

Total: n. 7h

10 päivää

2011-06-30T18:57:00.001+03:00

Tiistain avovesiuintikisa (1500m) meni oikein nätisti aikaan 26:01 ja tuloksena 3. sija (NYL). Tulokset löytyy täältä. Perusnätti uinti ilman ongelmia, lukuunottamatta loppukiriä, jolloin iski pohkeeseen kramppi...

10.7.2011

Tätä vuotta on kulunut nyt kuusi kuukautta. 10 päivän päästä yritän toteuttaa suurinta liikunnallista tavoitettani koskaan. Koska olen ehkä hivenen pedantti, niin harjoituspäiväkirjani koontisivulla on piirakoita ja käppyröitä harjoitustunneista ja kilometreistä. Pyörääkin on takana uskomattomat 2853 kilometriä! Harjoitustunteja on kerääntynyt yli 230 tuntia.

Harjoitustunnit kuukausittain:

tammikuu 32h

helmikuu 31h

maaliskuu 37h

huhtikuu 51h

toukokuu 41h

kesäkuu 40h

Olen hyötynyt uskomattoman paljon tietenkin siitä, että rakas aviomieheni on valmentanut minua ja tehnyt joka viikolle harjoitusohjelman. Parempaa valmistautumista ei voisi siinä suhteessa osaa kuvitellakaan. Sama nyt, kun kisapäivä lähenee, niin saan ohjeet päiväkohtaisesti, joten omia villejä ideoita en (onneksi) pääse toteuttamaan. Petteri kysyi kerran Kuusijärveltä tultaessa, että teenkö kaiken mitä Teemu sanoo. Tarkensi sitten heti, että tarkoitti harjoittelua! :D Ja olen kyllä tunnollisesti "suorittanut" ohjelmat siinä muodossa kuin ne ovat olleet.

Jännitystä on ilmassa. Teemun sanoin "ämpyilyä" on ilmassa enemmän kuin yleensä. Eilenkin sorruin nalkuttamaan, mitä en tietenkään yleensä tee. Pyysin heti anteeksi. Kyse oli ruohosta ja hiekasta eteisen lattialla.

Vähiin käy...

2011-06-27T23:19:00.000+03:00

Enää vajaat kaksi viikkoa jäljellä. Itseasiassa 13 päivää. Välillä olen rauhallinen ja välillä saan kauhean jännityshepulin. Tänään sorruin katsomaan kuvia Sveitsin Ironmanin startista viime vuodelta ja hyvä ettei kahvi mennyt väärään kurkkuun! Kauhea säpinä, kun 2000 kisaajaa lähtee yhtäaikaa.

Juhannuksena olimme Kuopiossa ja hauskanpidon ohella treenasimme tietenkin. Itse lähdin juhannuspäivänä uimaan "salmen yli ja takaisin", yhteensä 2,8km. Vuosia sitten ihmettelin, kun Teemu ui tuon välin yhteen suuntaan ja olen aina halunnut koettaa sitä itsekin. Vedin sitten saman tien tuplana! Appiukkoni oli soutuveneellä suojelemassa kuin kanaemo airolla, kun yksi ainoa moottorivene tuli lähelle.

Lauantaina vietettiin todella mukavia TRI-häitä ja sunnuntaina kiipesin Puijolle neljä kertaa pyörällä. Puijon huaste (kuten Fillarifoorumilla sanotaan) onkin melkoinen setti, sillä sen keskijyrkkyys on n. 10% ja nousu kestää n. 1,4km. Alussa jyrkempää ja lopussa samoin. Sairasta! :D

Sieltä se torni kurkkaa!

Huomenna tiistaina kisataan HelTri-Cupin avovesiuinti ja lauantaina teen viimeistelytreenin Kiskossa (1/8-matka). Juoksussa on tarkoitus luovuttaa, ettei mene liian rankaksi.

Viime viikon rimpuilut:

Maanantai: kuntopiiri 30min
Tiistai: juoksu (sis. 10 x 200m mäkiveto) 46min, 7km
Keskiviikko: avovesiuinti 50min, 2km
Torstai ja perjantai: lepo
Lauantai: avovesiuinti 50min, 2,8km + juoksu 20min
Sunnuntai: pyörä (TT) (sis. 4 x Puijon mäki) 2h5min, 37km

Total: n. 5 tuntia

Juoksua suvi-illassa

2011-06-21T23:00:00.000+03:00

Viime lauantaina hurautimme Teemun kanssa Forssaan juoksemaan 10km Suvi-Illassa. Täytyy sanoa, että siinäpä vasta hyvin järjestetty tapahtuma. Ei moitteen sijaa ja rahallekin sai vastinetta tuotteiden ja antimien muodossa. Itse lähdin matkaan testaamaan vähän "ylärajaa" sille, että miten kovaa pystyn 10km juoksemaan. Vertailukohtana, joskin aika huonona, oli esimerkiksi 2008 Varpaisjärvellä juostu kymppi aikaan 1:02:00. Lähdin juoksemaan melko reipasta vauhtia ja 2km kohdalla mietin, että josko aloitinkin liian kovasti. Päätin kuitenkin jatkaa samaa vauhtia silläkin riskillä, että mossahdan loppumatkasta. Kuitenkin vauhdinjako onnistui niin hyvin, että 5km jälkeen kiristin vielä vauhtia. Maalissa kello pysähtyi aikaan 50:41 (sija 27/417). Tulokset löytyy täältä. Teemu pisteli "emävauhtia" kuudenneksi ajalla 34:01.

Olin siis hurjan tyytyväinen, että näin rankkojen viikkojen jälkeen vauhtia irtosi vielä. Kovempaa en kyllä olisi juuri päässyt, eikä taida tekniikkakaan riittää siihen. Kympin kisa on kyllä hyvä harjoitus pitkänmatkan triathlonistille, sillä ainakaan minulla vauhti ei merkittävästi nousisi viitosella ja puolimaraton olisi jo liian pitkä. Kympillä saa juosta sydämensä kyllyydestä ja jalat alta.

Juttua riittäisi vaikka minkälaisista ajatuksista ja "murheista" kisan suhteen, mutta en taida vuodattaa niitä kaikkia kerralla. Yksi asia on tuo tuntien vähentyminen, nyt kun (yllätys, yllätys) tehoja on tullut lisää. Onneksi minun valmennuksestani huolehtii joku, joka siitä todella jotakin ymmärtää, sillä muuten sortuisin tekemään kaikki legendaariset AG (age-grouper) -mokat. Melkein väkisin tekisi mieli pitää tunnit 10-15 välillä, mutta ilmeisesti se ei tule kuuloonkaan samalla kun tehoja tulee näin paljon! Törkeetä! :D Totta on myös se, että kaikki työ on jo tehty ironmania ajatellen ja nyt mitä tehdään, niin vaikuttaa aikaan (toivottavasti vähentävästi) ja pitää "toimintakykyä" yllä.

Kun edellisen postauksen lista huvitti ja osui yllättävän monen kohdalla oikeaan, niin lukekaapa tämä, jo yli kolme vuotta vanha (!!!) postaus, joka oli vastineena Teemun kirjoittamalle "Pitkänmatkanmiehen tilat TOP-5". Täältä löytyy siis triathlonvaimon neuvot! Katsotaan, että naurattaako enää! ;D

Viime viikon treenit:
Maanantai: juoksu 1h3min, 10km
Tiistai: lepo
Keskiviikko: kuntopiiri 30min
Torstai: pyörä (TT) 1h5min (sis. 2 x 8min kiihdytys), 27km + juoksu 15min (sis. 5 x 200m kiihdytykset), 2,5km
Perjantai: avovesiuinti 40min, 2km
Lauantai: Forssan Suvi-Ilta -juoksu 50min, 10km
Sunnuntai: pyörä (TT) 3h7min, 70km

Total: n. 8 tuntia

4 viikkoa starttiin

2011-06-13T23:21:00.001+03:00

Eilen ajettiin Pirkan Pyöräily (217km) luvalla sanoen melko helteisissä tunnelmissa. Teemu lähti veturiksi minulle ja Maijalle ja vauhtia riittikin aina 180km saakka, kunnes Teemun kammet eivät enää kestäneet kyytiä, vaan paukahtivat ylämäessä irti. Ajoaika oli n. 7h 35min. 180km kohdalla mietittiin, että tästä sitä pitäisi vielä juosta maaliin pienen mutkan kautta. Ja siihenhän ei ole kuin vajaat neljä viikkoa aikaa! Kääk!

Tiesittkö, että triathlonistin kotona voit tehdä seuraavanlaisia havaintoja:

seinissä on mustia viivoja, jotka ovat tulleet pyörästä
urheiluvarusteita kuivuu ympäriinsä
pesukone pyörii joka päivä (jos sen joku ehtii laittaa päälle)
märkäpuvun haju kuuluu kesäaikaan
pyöriä on joka seinällä ja parvekkeella
urheilujuomajauhetta on pöydällä ja vähän lattiallakin (miksi se ei osu sinne pulloon)
pyöränosia ja muita tarvikkeita on kirjahyllyssä
vähintään yksi kassi on koko ajan purkamatta tai pakattavana

Viime viikon treenit:

Maanantai: lepo
Tiistai: HelTri-Cupin rykäsy
Keskiviikko: lepo
Torstai: kahvakuulatreeni puistossa (sis. käsilläseisontayrityksiä) 30min
Perjantai: uinti 1h40min, 3,5km
Lauantai: juoksu 30min, 4km
Sunnuntai: pyörä 7h35min, 217km

Total: n. 11 tuntia

I guess this sums it up!

TRI-kisakausi aukaistu

2011-06-08T23:17:00.001+03:00

Eilen tiistaina kisattiin kesän ensimmäinen HelTri-Cupin "rykäsy", eli ehta triathlonskaba. Matkoina 750m - 14km - 5,4km, ja pyöräreittihän on lyhennelmä johtuen normaalin reitin (20km) tietöistä. Ensimmäistä kertaa olin itse starttiviivalla, enkä kello kaulassa toimitsijana. Olen suhtautunut (vielä viime vuonna) rykäsyyn pelonsekaisin tuntein, sillä matkat ovat niin armottoman lyhyet ja kaikki kiitävät valehtelematta lentäen läpi reitin. Kiitämistä oli eilenkin ilmassa, mutta suureksi riemukseni kiisin(?) muiden mukana!

Ennen starttia jännitti armottomasti ja muut vain nauroivat minulle! Noh, ehkä tällaiset lapsen "näkkileipäkohtaukset" eivät kuulu kova hermoisen TRI-vaimon ominaisuuksiin... Yhtä kaikki, kello 18.30 tuli lähtökäsky ja iso kasa triathleetteja laittoi TRI-pesukoneen pyörimään. Koska Teemun kanssa olemme harjoitelleet lajiomaista uintia (kaikessa ystävällisyydessä kuitenkin), niin urheasti änkesin itseni lähtöviivan lähettyville. Saamani piti, sillä hyvin pian sain kyynärpään naamaan ja laseihin vettä. Päätin olla kaiken tällaisen yläpuolella ja välittämättä tapahtuneesta. Se onnistui n. 50 metrin ajan ja sitten piti korjata laseja. Samaa settiä riitti koko matkan, mikä tässä hommassa hauskaa onkin ja sitä riittää Sveitsissäkin, kun n. 2500 triathleettia lähtee massastartilla matkaan... Uin suuren osan matkasta samaa vauhtia Pian kanssa, välillä jopa toistemme kainaloissa. Yhdellä suoralla päätin myös testata uinnin peesausta ja seurasin vain edessä meneviä jalkoja suunnistamisen sijaan. Tällä kertaa edellä menevä osasi tien. Uintiaika oli 14:01, johon olen erittäin tyytyväinen.

Uinnin jälkeen päästiin sitten tosi toimiin pyörän kanssa. Lähdin ajamaan hyvällä tuntumalla ja pian olikin täyden tuumat sisässä. Miehiä painoi muutamia ohi ja yhden kanssa ajoimme samaa vauhtia. Olin peesaamatta, vaikka normaalia heiluntaa oli välillä. 14km meni aikaan 28:26, jossa on vaihdot mukana.

Juoksu olikin sitten ihan oma tragedia. Tosin kulkihan sekin ihan kivasti kovan uinnin ja pyörän jälkeen. Se kuitenkin oli illan kovin osuus. Merja huusi reitiltä, että "Arja olet kärkisijoituksilla!" Aloin väittelemään ja arvelin asiassa olevan jokin sekaannus! :D Juoksun aikana mietinkin, että onhan tässä kehitystä tapahtunut vuoden aikana. Nauratti koko matkan ja yritin kipittää sen, mikä jaloista lähti. 5,4km aikaan 27:18 ja naisten yleisessä kolmas sija. Tulokset löytyvät täältä! Muutamat vääräleuat ehtivät kertomaan, että IM ei ole mitään rykäsyyn verrattuna, joten otin tämän nyt sitten kirjaimellisesti. Onhan se dieselkoneelle aika kyytiä, mutta hyvinhän tuo kiihtyi reiluksi tunniksi. Sykkeet olivat vähintäänkin korkeat...

Kovia naisia ja miehiä oli taas kokoontunut Kuusijärvellä ja tunnelma oli todella mukava. Kunnon TRI-pöhinää tiällä piäkaapuntiseuvulla. Toimitsijoille ISO kiitos! Sitä arvostaa ja paljon, varsinkin kun on itsekin hätäillyt tulosten saamiseksi kaikille. Se se vasta kova homma onkin!

Tämä viikko huipentuu Pirkan Pyöräilyyn (217km), joten tässä otetaan nyt muutama päivä aika rennoissa merkeissä. Sopii!

"Rojekti"

2011-06-05T20:28:00.005+03:00

Aikamoista settiä tuli tällekin viikolle vedettyä ja mikä hauskinta avasin avovesiuintikaudenkin. Blogin sisältö on lipsahtanut melkein ainoastaan urheilua käsitteleväksi propagandaksi, mutta toivottavasti kaikki kaksi lukijaani antaa tämän minulle anteeksi, sillä eipä tässä elämään työssäkäynnin lisäksi juuri muuta tällä hetkellä mahdukaan. Lupaan pohdiskelevia ja maailmoja syleileviä kirjoituksia kesän loppupuolella! :D Tai ainakin heinäkuussa kisan jälkeen!

Ensi viikolla pitäisi täräyttää HelTri-Cupin rykäisy ja Pirkan Pyöräilyn 217km. 217km kuulostaa ja näyttää aika hurjalle, mutta sen kai pitäisi taittua suhteellisen kevyesti, ottaen huomioon, että Sveitsin kisaan on aikaa sen jälkeen neljä viikkoa.

Teemu kirjoitti omassa blogissaan minun kehityksestä hänen näkemyksensä, joten jos joku haluaa seurata kun täydenmatkan triathlonistista tuleekin puulaakijääkiekkoilija, niin tausta löytyy tuosta kirjoituksesta! Kukaanhan ei silloin uskonut tähän "rojektiin".

Teemun tuoma tuliainen. Söpö uimalakki, joka ei kestä tarkempaa tarkastelua! :D

Viikon humputtelut:

Maanantai: TT-pyörä (sis. 2 x 30' max. tuumat) 2h, 47,5km
Tiistai: juoksu 35min, 5km + kuntopiiri 25min
Keskiviikko: uinti 1h20min, 2,1km
Torstai: pyörä (sis. tekniikkaa 1h30min) 3h30min, 60km
Perjantai: juoksu 1h35min (sis 5 x kiihdytykset), 14,3km
Lauantai: TT-pyörä 4h8min, 115km
Sunnuntai: avovesiuinti 1h25min, 3km + juoksu 20min, 3km

Total: n. 12 tuntia

Juoksuviikko

2011-05-29T22:38:00.001+03:00

Kiirehdin viikonlopuksi Potilaan luokse Kuopioon ja pääsin samalla juoksemaan lapsuuden maisemissa. Puijo ei ollut madaltunut, mutta monet pätkät olivat kyllä lyhentyneet. Koska olin liikenteessä junalla (tai minä en suinkaan sitä kuljettanut, tietenkään), niin viikonlopusta tuli juoksupainotteinen. Muutenkin viikko oli messevä, sillä kovaa mentiin useassa treenissä vaikkei tunnit päätä huimanneetkaan. Juoksuun minun pitää kuitenkin suhtautua kunnioituksella, jottei polvi saa liian paljon sitä herkkua kerralla.

Ensi viikolla ilottelu vaan jatkuu! Tämän päivän paras uutinen oli Teemun onnistunut kaudenaloitus Barcelona Half Challengessa. Aika 4:03:04 toi 20. sijan, joten kovaa meni muutkin, mutta vauhtia näyttäisi kuitenkin täydenmatkan katujyrällä olevan jo tässä vaiheessa! :)

Ai niin, meinasi unohtua rehvastella omalla menestyksellä omassa kakkoslajissa. Tämän hetkisen tilanteen mukaan olen ITHF:n (International Table Hockey Federation) maailman rankingissa sijalla 152! Suomen rankingissa sijalla 8! :D

Treenit:

Maanantai: juoksu (sis. 4 x 10' yli kisavauhdin + 5´rentoa) 1h, 10km
Tiistai: pyörä (TT) (sis. 4 x 8´ kovaa + 2' kevyttä) 1h12min, 30km
Keskiviikko: kuntosali (isot painot) 1h
Torstai: pyörä (TT) (sis. 2 x 20´täydet tuumat) 1h55min, 47,6km
Perjantai: lepo (matkustus)
Lauantai: juoksu 1h40min, 16,2km
Sunnuntai: juoksu 1h, 10km + 15min kuntopyörä

Total: n. 8 tuntia

EDIT: Tein treenit kyllä TT-pyörällä enkä CC-pyörällä... :)

Pyöritä, lennätä pellavapäätä...

2011-05-25T23:07:00.001+03:00

Otsikon mukainen sananparsi Saarenmaan valssista on minun teemalaulu, kun pyöräilen. Again, I'm such a nerd... ;D

Viime viikko oli siis lepoviikko ja se huipentui pöytäjääkiekkoseuramme kaudenpäättäjäisristeilyyn. Mutta nyt loppui renttuilu ja luvassa on kahden viikon tiukka "blokki". Teemun sanoin: "Voi olla, että vähän loppujaksosta väsyttää." Hah, olen innoissani kuin viiden pennin puuhevonen. Eilen sain(!) käydä vetämässä 4 x 8 minuutin tempotreenin (kahden minuutin palautuksella) ja vastaani tuli kaksi VOMP:pia (vakavasti otettavaa maantiepyöräilijää) ja toinen niistä sanoin "Oho!", kun painelin ohi. Hah! :) Tempo on kyllä minun juttu.

Lepoviikon treenit:

Maanantai: lepo
Tiistai: juoksu 30' + kuntopiiri 15'
Keskiviikko: uinti 50', 2km
Torstai: lepo
Perjantai: lepo
Lauantai: lepo
Sunnuntai: pyörä (CC) 4h 15min, 77km (Laitoin hyvän kiertämään ja ajelutin kaveria hänen 1. pyörälenkillä.)

Total: n. 6 tuntia

Tehoja!

2011-05-15T23:09:00.000+03:00

Tämä viikko huipentui Helsinki Triathlonin kevätleiriin, jolle pääsin osallistumaan ensimmäistä kertaa. Noin 70 triathleettia ja sellaisiksi mielailevia keräntyi uimaan, juoksemaan ja pyöräilemään (huomasin, väärä järjestys). Kuulostaa haasteelliselta, mutta ohjelma oli räätälöity erinomaisesti ja treenit suunniteltu siten, ettei suuresta määrästä huolimatta ollut liian ruuhkaista. Todella mukavaa porukkaa oli taas liikenteessä. Kiitos vaan kaikille! :)

Oma leiri meni todella hyvin. Olin treenannut tätä vasten (viim. kolmen viikon aikana 34h, sisältäen reilusti myös tehoja), joten tuleva lepoviikko on tarpeen ja odotettu "vieras". Lauantain uinti ja yhdistelmätreeni purivat erinomaisesti ja sain itsestäni vielä hyvin vauhtia irti. Tänään aamulla tuli vielä tunti uintia, jonka jälkeen 87km pyörää, joten viikonloppu oli taputeltu. Sanoin kyllä Teemulle äsken, että minun kroppa ei taida enää kestää tätä Suomi-Ruotsi -finaalia... :)

Viikon treenit:

Maanantai: juoksu (parisuhdehölökkä) 32min, 5km
Tiistai: juoksu 1h32min, 14,2km
Keskiviikko: ~~lepo~~ pöytäjääkiekon naistenmestaruusturnaus
Torstai: lepo
Perjantai: juoksu (sis. mm. drillejä ja testijuoksu) 60min
Lauantai: AP: uinti (sis. tehoja) 2h, 4,1km - IP: yhdistelmä (3 x 30' pyörä + 10' juoksu) 2h
Sunnuntai: API: uinti (tekniikkaa) 1h - APII: pyörä 3h40min, 87km

Total: n. 12 h

Viikon erikoisuutena oli keskiviikkona pelattu naistenmestaruusturnaus pöytäjääkiekossa. Hävisin ns. "seitsemännen pelin" enkä päässyt finaaliin, vaan tulin kolmanneksi. Mutta olenpahan kehittynyt siinäkin! :D

Kaksi kuukautta jäljellä...

2011-05-10T11:33:00.000+03:00

...kisaan. Bring it On!

:D

Prinsessa Ruusunen

2011-05-08T19:20:00.000+03:00

Olipas viime viikko rankka. Se oli sitä fyysisesti ja se oli sitä henkisesti. Olen pitänyt tätä blogiani tietyllä tapaa melko kepeänä, joten tuon henkisen "rasituksen" tarkemmat syyt jääkööt kertomatta, mutta todettakoot, että kyse on lähipiirissä tapahtuneesta sairastumisesta. Tämä asia on kuitenkin hoidossa ja tulevaisuus näyttää positiiviselta.

Tämä viikko meni aika väsyneissä tunnelmissa. Siitä kertoo viikon kolme lepopäivää. Väitän, että nykyään sitä erottaa sen, onko kyse väsymyksestä vai laiskottaako vain. Nyt ei laiskottanut, vaan päiväunia tuli otettua niin, että perjantaiaamuna Teemu väitti minun nukkuneen 100 vuotta kuten eräs ~~toinen~~ prinsessa sadussa teki! :) Yleensä en muuten päiväunia osaa nukkua lainkaan.

Tässä kuvassa ei pohdiskella, vaan kevään leirillä taisi myös välillä väsyttää... :)

Treenit ovat tietenkin myös koventuneet, joka vie veronsa ja keho tarvitsee lepoa. Takana on kyllä uskomattoman hyvä talvi ja kevän harjoitukset ovat sujuneet mallikkaasti. Jos ensimmäisellä puolikkaalla (2009) oli sellainen olo, että olenkohan harjoitellut tarpeeksi, niin nyt sitä mörköä ei ole ajatuksissa tulevasta koitoksesta. Treeni on ollut nousujohteista ja montut on vältetty. Pienissä "testeissä" (mm. tempoajo, uintitestit ja juoksut) on myös näkynyt huima kehittyminen aikaisempiin vuosiin verrattuna, joten olo on rauhallinen. Treeni maistuu edelleen ja kisaa odotan jo innokkaasti, en enää pelon sekaisin tuntein. Nyt kun kaikki menisi hyvin loppuun asti!

Ensi viikolla on HelTrin kevätleiri, jota tässä jo alkaa odotella. Samahenkisiä ihmisiä harjoittelemassa yhdessä, mikä voisi olla mukavempaa!

Viikon treenit:

Maanantai: lepo
Tiistai: pyörä 1h, 20km (sis. HelTri-Cupin tempo 10km aikaan 18:37)
Keskiviikko: lepo
Torstai: uinti 1h20min, 3km
Perjantai: lepo
Lauantai: TT-pyörä 2h 2min, 46km (sis. 3 x 20min täydet tuumat)
Sunnuntai: CC-pyörä 4h 6min, 76,5km (hiekkateitä etsien)

Total: n. 8 h

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

10 km tempo

2011-05-04T08:55:00.000+03:00

Eilen järjestettiin HelTri-Cupin 10 km tempoajo ja pääsin onneksi ajanotosta irti sen verran, että sain itsekin tempoilla. En ole ennen tempoa ajanut ja koko eilisen päivän taisi vähän jännittääkin. Onneksi toimitsijatehtävät vievät ajatukset pois jännäämisestä, joten ajaminen sentään onnistui! :) Tuloksena 18:37 ja sarjan toinen sija, varsin kova suoritus, jos jätetään mainitsematta, että NYL:ssä oli kokonaista kolme osanottajaa. Tosin jos tuloslistaa vilkuilee enemmän, niin ryhmä miehiäkin jäi selän taakse! :)

Oli mukava päästellä menemään ja jälleen porukka oli hyväntuulista ja kannustavaa. Aika tuoreitakin jäseniä oli paikalla ja kovaa menivät hekin. Teemukin maksoi jäsenmaksun, jotta pääsee karkeloihin mukaan. Tosin edustus taitaa säilyä entisessä seurassa! ;D

Ennätyksiä

2011-05-02T17:50:00.000+03:00

Huhtikuu oli ennätyskuukausi, sillä treeniä kertyi uskomattomat 51 tuntia! Voi pojat! Tottahan asiaa auttoi etelänleiri, mutta en ole hätyytellyt tuollaisia määriä vielä koskaan. Tosin koko tämä vuosi on ollut hyvää settiä 31-51 tunnin (kuukaudessa) välillä ja lepoa on tietysti myös muistettava pitää. Yksi todella hauska yksityiskohta on se, että olen jo nyt 4 kk:n aikana ajanut pyörällä melkein yhtä paljon kuin koko viime vuonna yhteensä. Vain 8 km puuttuu. Voi siskot! :) Mahtavintahan tässä on se, että fiilis on koko ajan tosi hyvä ja harjoittelu maistuu simalle (eli makoisalle)!

Saas nähdä, että maistuuko enää huomenna ja onko fiilis vieläkin hyvä, kun starttaan HelTri-Cupin 10km tempoajoon. Jahka tietenkin ensin toimin toimitsijan roolissa. Teemu yrittää saada minut laittamaan tempokypärän päähän huomiseksi, mutta minusta näyttäisin siinä enemmin Tyyris Tylleröltä kuin vauhtihirmulta...

Viime viikon treenit:

Maanantai: uinti 1h35min, 3,1km
Tiistai: uinti 1h10min, 2km
Keskiviikko: kuntosali 1h
Torstai: juoksu 50min, 8km (töistä kotiin)
Perjantai: juoksu 51min, 8km (töihin)
Lauantai: pyörä (TT) 4h8min, 96km
Sunnuntai: pyörä (TT) 3h30min, 76km

Total: n. 14h

Tärähtänyttä!?

2011-04-24T19:54:00.000+03:00

Sadetta toivottiin viime kirjoituksessa sekä sen kommenteissa ja sitä myös saatiin. Kevät on jo ihan mahdottoman pitkällä ja Kisaan ei ole enää aikaa kuin vajaat kolme kuukautta! Talvi hujahtikin nopsaan töiden ja harjoittelun iloisessa sekamelskassa.

Aina silloin tällöin tuntuu, että olen huono ystävä/sukulainen ja/tai perheenjäsen, kun aikaa tavata ja kyläillä ei vain ole tarpeeksi. Tämä ajatushan on täysin omani eikä kenenkään kertomaa. Luulen, että tälläisen tavoitteen vaatima (tietynlainen) itsekkyys on minulle tässä laajuudessaan melko vierasta. Kotona on luonnollisesti toisin, kun tavoitteen asettamat vaatimukset ovat enemmän kuin hyvin tiedossa ja tiedän, että toinenkin ymmärtää sen. Kyllähän sitä moni katsoo vinoon, kun kuulee, että työssäkäyvä ihminen harjoittelee kahden viikon "etelänmatkalla" yli 40 tuntia eikä tee muuta ja nomaali viikollakin herää 5.30 mennäkseen uimaan. Tämän jälkeen kun kysyttäessä kerron, että sijoitustavoite on noin 1500-2000 välillä /(ei hajuakaan), niin vähemmästäkin pidetään tärähtäneenä! :) Tämä asia lienee helpompi ymmärtää ammattilaisen kohdalla, age grouperilla asia on vähän toinen.

Pääsiäinen toi oivan mahdollisuuden tehdä kovia juoksutreenejä ja niitä sitten tehtiinkin. Keskiviikkona kävin hierojalla Espoon Urheiluhierontakeskuksessa, jossa operoitiin jalat. Muutama jäykempi kohta löytyikin. Olin aamulla käynyt hammaslääkärissä, joten aloitin päivän ja lopetin sen samalla, pöllämystyneellä tunteella.

Viikon treenit:

Maanantai: juoksu 1h15min, 11km
Tiistai: pyörä (sis. 2 x 15min täydet tuumat) 1h10min, 25,4km
Keskiviikko: hieronta 60min
Torstai: juoksu (sis. 3 x mäkiveto = Malminkartanon jätemäki) 1h15min, 10km
Perjantai: pyörä 2h, 42km
Lauantai: juoksu 2h5min, 19km
Sunnuntai: pyörä 3h, 61,9km

Total: n. 11h

Leirin jälkeinen elämä

2011-04-17T18:11:00.000+03:00

Niin, ei ehkä niin hääviä ole ollut tuo toiminta noin viikkon leirin jälkeen. Töissä (tietenkin) päivät menivät vielä ihan moiteettomasti, mutta illalla ei juuri muuta tarvinnut tehdä kuin laittaa pesukone päälle ja loihtia ruokaa (pääsiäisnoita, heh eh...). Keskiviikkona kävimme Teemun kanssa juoksemassa ja tekemässä muutamia juoksudrillejä, mutta niistä ei oikein jäänyt mitään kaunista kerrottavaa! :D

Oikeastaan tämä päivä on ollut sellainen "normipäivä". Ei kuitenkaan sama normipäivä kuin Kummelissa. Vaan ihan normaali olo ja kehokin tuntuu taas omalta. Hierojalle on tavoitteena päästä ensi viikolla sekä tietenkin taas treenin syrjään kiinni.

Ainut asia, mikä tässä nyt on hidasteena on tuo katupöly. Tai tulipa se pöly nyt kadusta tai muusta, niin näin allergikko-astmaatikolle tämä aika on melko tuskaista. Ja taitaa se haitata vähän kaikkia ulkoilmassa viihtyviä. Pääkaupunkiseudulla on lisäksi vielä ollut niin kuivaa, että ärsyttävä pöly pyörii tuulessa hurrikaanina... Mutta kyllähän se jossakin vaiheessa helpottaa. Oikeastaan aika pieniä murheita ovat nämä.

Lepoviikon treenit:

Maanantai: lepo
Tiistai: lepo
Keskiviikko: juoksu (sis. juoksudrillejä) 30min, 3km
Torstai: lepo
Perjantai: pyörä (CC) 60min, 18km
Lauantai: pyörä (CC) 2h20min, 45km
Sunnuntai: uinti 2h, 4km

Total: n. 6h

Leiri takana ja IM edessä!

2011-04-10T20:47:00.000+03:00

Olipa mahtavat kaksi viikkoa! Ensiksi kiitos Teemulle, Pasille, Jarmolle, Anteille, Jannelle, Villelle, Artulle ja Pepelle ajoseurasta ja muille mukana olleille matkaseurasta Pyörä on noussut viimeistään nyt leirin myötä sille kuuluisalle uudelle tasolle ja pyörän selässä on ihan mahtavaa. Etukäteen jännitin tempopyörällä ajoa, mutta sekin oli yhtä luksusta. Menee jo vähän hehkutukseksi?!

Leiri onnistui joka tapauksessa ihan erinomaisesti ja ainut miinus oli se, kun viimeisen päivän aamuna kurkku oli kipeä ja nenä tukossa. Mutta jos jotain tuollaista piti tulla, niin hyvähän se oli pitää tuohon leirin loppuun. Hotelli oli loistava täysihoidolla, kun ruoat olivat valmiina ja niiden laitteluun ei mennyt aikaa ja energiaa. Lisäksi hotellin takapihalla oli 50 metrin uima-allas (10 rataa) ja siihen liittyi vielä kylpylä ja kuntosali, jonka altaissa palautuminen oli taattua. Elämä on aika yksinkertaista ja mukavaa, kun täytyy nukkua, syödä ja treenata. Me like! Toki pari reissua piti Decathloniin, mutta ilmeisesti joku kylläisyysaste on saavutettu, kun ostokset olivat melko maltillisia!

Treenissä oli voima-ajoa, mäkivetoja, uintia, juoksua ja uintia sekä pari keikkaa kuntosalille. Leirillä tuntejä tuli yhteensä noin 41 tuntia ja pyöräkilometrejä 767km. Huikeeta, ei voi muuta sanoa! :) Onneksi tässä oli yksi päivä välissä ennen kuin töihin pitää taas suunnistaa, sillä aikalailla tuijotellessa on tämä päivä mennyt. Ensi viikko tuijotetaan myös pesukonetta aika tiukkaan.

Mutta sitten parin viimeisen treenit:

Viikko 12
Maanantai: pyörä (trainer) 45min
Tiistai: juoksu 60min, 8km
Keskiviikko: lepo
Torstai: kuntopiiri 30min
Perjantai: uinti 30min, 1km
Lauantai: matkustus
Sunnuntai: pyörä 2h45min, 60km
Total: n. 6h

Viikko 13
Maanantai: AP: pyörä 3h30min, 80km - IP: uinti 30min, 1km
Tiistai: AP: pyörä 4h, 80km - IP: uinti 30min, 1km
Keskiviikko: AP: juoksu 60min, 8km - IP: uinti 65min, 2,4km
Torstai: AP: pyörä 3h15min, 90km + juoksu 15min - IP: uinti 30min, 1km
Perjantai: pyörä 4h50min, 95km
Lauantai: uinti 30min, 700m + kuntopiiri 15min
Sunnuntai: yhdistelmä 1h pyörä + 30min juoksu + 1h pyörä + 30min juoksu
Total: n. 23h

Viikko 14
Maanantai: pyörä 5h30min, 124km
Tiistai: uinti 30min, 1km + kuntosali 55min
Keskiviikko: pyörä 4h30min, 110km
Torstai: AP: pyörä 2h55min, 80km - IP: uinti 30min, 1km
Perjantai: lepo (flunssan alku)
Lauantai: matkustus
Sunnuntai: pyörä (CC)1h15min, 22km
Total: n. 17h

Helsinki-Vantaalle paikallisbussilla kätevästi...

Näkymä hotellihuoneesta.

Churroja ja kahvia. On sitä kahvia tuossa!

Rannalla.

5 päivää leiriä takana - 8 edessä

2011-03-31T23:31:00.000+03:00

Nyt on takana virallisia treenipäiviä viisi ja kasassa 18 tuntia ilottelua ja "tyhjän naurua"! Pyörää on luonnollisesti tullut polettua huolella, joten mikä sen mukavampaa, varsinkin kun asento on löytynyt ja pyöräkin toimii kuin unelma. Jopa tänään, kun vuorossa oli mäkivetoja. Ei enää ne Sveitsin mäetkään hirvitä niin paljoa, kumpaakaan suuntaan! :D Pyörälenkit olen pääosin ajanut jossakin porukassa, mutta huomenna pääsen reissuun itsekseni. Täytyy sitten naatiskella oikein huolella.

Uskomatonta, mutta aamuisin ensimmäisenä näkymänä on 50m allas, jossa on jopa 10 rataa. Voisiko uiminen olla yhtään helpompaa?! Kun vielä porukka on mukavaa ja pyöräpaidastakin on jo jäänyt rajat, niin tämä parin viikon urheilijaelämä taitaa sopia minulle! :) Noh, jutut ovat jo huonontuneet reilusti, mutta onneksi se on ollut ihan yleistä eikä lainkaan yllättävää.

Tässäpä pikapäivitys, palataan pian asiaan!

Kohti leiriä

2011-03-24T22:51:00.000+02:00

Kuten tässä minun tapauksessani on tyypillistä, niin flunssan jälkeinen tukkoisuus ja yskä ovat täällä taas. No, onneksi vuosien saatossa on jotain opittukin ja lääkitystä on kovennettu ja ihan hyvällä mallilla tässä jo ollaan. Viikko on tähän mennessä ollut melko löysä, vaikka viime viikko menikin sairastaessa. Nyt kuitenkin on leiri tulossa ja tärkeämpää on saada keho kuntoon ja hommat järjestykseen.

Viime viikko meni näissä (ankeissa) merkeissä:

Maanantai: juoksu 60' / 8km
Tiistai: uinti 85' / 3,1km
Keskiviikko: lepo (flunssa)
Torstai: lepo (flunssa)
Perjantai: lepo (flunssa)
Lauantai: pyörä (trainer) 30'
Sunnuntai: pyörä (trainer) 60'

Total: n. 4 tuntia >:(

Ylihuomenna on lähtö Espanjaan ja täytyy kyllä myöntää, että on aivan mahtavaa lähteä reissuun. Kaksi viikkoa urheilijan elämää! Voitteko kuvitella! Pyörään olen tehnyt uusia hankintoja, kuten stemmi (3T Arx Team 31.8) ja satula (ISM Adamo Road). Niistä kuvamateriaalia myöhemmin.

Lopuksi vielä yksi talven suosikkiuintitreeneistäni (Teemulle kiitos):

Verra:

200m uinti
100m potku

Sarja:

10 x 100m joka toinen I, joka toinen II (I = verryttelyvauhti ja II = kevyttä vauhtikestävyyttä)
4 x 25m kellunta puolessa välissä
400m uinti pullarilla
300m uinti
200m uinti pullarilla
100m uinti
5 x 50m uinti II-III (III = kovaa)
10 x 25m kovaa

Loppuverra:

100m

Total: 3100m

Tasapainoilua

2011-03-17T17:56:00.005+02:00

Tiistaina se iski, juuri ennen nukkumaan menoa sanoin Teemulle, että nyt taitaa tulla lenssu. Ja niinhän se pirulainen tuli. Ja tulikin semmoinen, että olen nyt kaksi päivää ollut kanttuvei. Huomenna jos tästä pääsisi jo jalkeille ja töihin. Viikonloppuna voisi sitten varovasti päästä taas treeniin kiinni. Aika moni on saanut riesakseen kevätflunssan, ainakin jos FB:n päivityksiä on uskominen ja miksi emme uskoisi. Lepoa on nyt sitten tullut niin, että selkä meinaa mennä jumiin makomisesta. Jos flunssan kerta piti tulla, niin olen iloinen tästä ajankohdasta, sillä ensi viikona lauantaina lennämme etelään leirille ja päivääkään en halua(isi) antaa lenssulle siitä reissusta.

Joka tapauksessa, nyt kun jaksan sen verran istua ja kirjoittaa, että teen referaatin tuosta Joel Frielin ja Gordon Byrnin (2009) kirjasta "Going Long - Training for Triathlon´s Ultimate Challenge" ja erityisesti siinä esitellyistä "pyörätaidoista" ja niiden harjoittamisesta.

Tasapainoharjoitukset

Herrat Friel ja Byrn kirjoittavat, että olemme oppineet lapsena ajamaan pyörällä, emmekä juuri mieti sitä, miten tuo tapahtuu. Kuitenkin kisassa tai lenkillä voi vastaan tulla tilanne, joka vaatii tasapainoilua ja taitoja. Parhaiten harjoittelualueiksi käy esimerkiksi harvoin käytetyt parkkipaikat.

Bottle pickup

Laita vesipullo maahan ajaessasi hiljaa. Sen jälkeen käänny takaisin ja poimi pullo ylös maasta. Tehdäksesi liikkeet, sinun täytyy lopettaa polkeminen ja pitää sen puolen jalka, jolle kurkotat, alhaalla. Huolehdi samaan aikaan, että eturengas pysyy suorassa rungon mukaisesti. Vauhtia voi sitten lisätä, kun alkaa sujua. Alkuun pidempi juomapullo voi olla hyvä vaihtoehto.

Slalom ride

Laita neljä tai viisi juomapulloa noin 2,5m välein suoraan jonoon. Harjoituksessa pujotellaan pullojen välistä siten, että pyörää kallistetaan ns. "käännöksen sisään". Siis pyörää kallistetaan, ei kehoa. Pullojen välissä tehdään yksi pyöritys tai kolme pyöritystä siten, että käännöksen sisemmäinen poljin on aina ylhäällä. Kun tuo alkaa sujua, niin vauhtia voi taas lisätä. Etenemisen pitäisi tuntua rytmikkäältä tanssilta.

Bottle jump

Laita tyhjä juomapullo kyljelleen maahan. Aja pulloa lujaa pulloa kohti ja yritä hypätä pullon yli koskettamatta sitä.

Eikun harjoittelemaan! :)

400m

2011-03-14T18:14:00.000+02:00

Viime viikko oli lepoviikko, tosin sainhan tällekin viikolle kisastartin, sillä HelTri Cup alkoi 400 metrin uinnilla. En ole oikeastaan lainkaan treenannut tuollaista matkaa, ainoastaan vinstan vetoja eri vauhdeilla. Tosiasiassa minulla ei ollut kovinkaan hyvää käsitystä mahdollisesta vauhdistani, mutta alle 10 minuutin aikaa odotin joka tapauksessa. :) Ja ihan hienostihan se meni ilman verraa, sillä kello pysähtyi ajassa 7min40sek. Jaoin voimani oikein ja satasen väliajat olivat suhteellisen tasaiset ja lopussa pieni kiristys. Seuraavalla kerralla vähän kovempaakin uskaltaisi mennä. Mutta hauskaa oli.

Mikä taas ei ole niinkään hauskaa, on tuo talvicyclocrossailu. Tai on se tavallaan hauskaa, mutta olen siinä onnettoman hidas ja varovainen. Kesällä sama matka taittuu puolet nopeammin! Suurin hyöty siinä on kuitenkin se, että se parantaa huomattavasti pyöränkäsittelytaitojani ja opin olemaan rohkeampi, koska on pakko ajaa eikä hissutella. Eron huomaa jo päivän aikana siten, että aamulla töihin mennessä meno on arkaa, mutta jo takaisin tullessa matka taittuu nopeammin. Teemu antoikin mahtikäskyn, että nyt ennen leiriä (enää 11 päivää) pitää ajaa pyörällä niin paljon kuin mahdollista.

Viikonloppuna oli GoExpo-messut ja fillaripuolihan siellä tietenkin kiinnosti. Scorpionit näyttivät pistäviltä (heh heh) ja koska "halavalla sai", niin tulipa ilmoittauduttua Pirkan Pyöräilyyn (217km) kesäkuussa. Viimeinen pitkä rypistys ennen Sveitsiä! Toivottavasti se tulee olemaan "confidence boost", eikä päinvastoin... :D Siis tämä oli suunniteltu ohjelmaan joka tapauksessa, mutta messuilla sai jonkun euron alennusta...

Lepoviikon treenit:

Maanantai: lepo
Tiistai: trainer 45' + kuntopiiri 15̈́'
Keskiviikko: lepo
Torstai: kuntosali 60'
Perjantai: ap: uinti 1km/30' ja ip: trainer 30' + kuntopiiri 15'
Lauantai: ap: juoksu 40' (talven ensimmäinen!) ja ip: HelTri Cupin uinti 400m
Sunnuntai: trainer 60'

Total: n. 5h

Pirkan Hiihto 2011

2011-03-07T17:23:00.002+02:00

Eilen sunnuntaina hiihdettiin perinteinen Pirkan Hiihto. Teemu osallistui vapaan 90 km ja tuli toiseksi. Minä hiihdin elämäni pisimmän matkan 45 km perinteisellä tyylillä ja sijoitus oli 80. Hehee, se mikä tässä nyt siis oli tärkeintä, oli tavoiteajassa pysyminen ja sehän onnistui. Maalissa olin ajassa 4 tuntia 32 minuuttia. Kun siitä otetaan pois viisi huoltopysäytystä, niin suksi liikkui rivakkaasti yli 10km/h vauhtia. Mäkiähän oli erityisen paljon, niin ylös- ja alaspäin. Teemu pelotteli minua etukäteen varsinkin yhdestä hiekkakuopan reunalta alas laskettavasta laskusta sanomalla laskun olevan niin jyrkkä, että se nostaa suksen kärjet ilmaan! Ei siinä ihan niin käynyt, mutta kiljaisin siitä huolimatta. Noin 25 km kohdalla ajattelin, että lisään pitovoidetta pohjaan, mutta en sitten malttanutkaan ja pieni lipsuminen taisi johtua hetkellisestä tekniikan notkahduksesta. Sukset luistivat ja pitivät hyvin, kiitos Pertin ja Teemun osaamisen.

Minullahan ei ole ollut tuota sykemittaria käytössä lainkaan kesän jälkeen, joten lainasin Pirkkaa varten mittaria Teemulta. Odotin, että sykkeet olisivat tulleet hieman alaspäin, mutta niin ei oikeastaan ollut käynyt. Kuitenkin sykkeistä huomaa sen, että vaikka ne pysyvätkin ennallaan, niin vauhti on kuitenkin lisääntynyt. Keskisyke oli 168, joka osittain johtuu todella kipakoista nousuista. Pirkassa oli myös mukava nähdä tuttuja ja Anun kanssa tarinoitiinkin pariin otteeseen, ainakin lähdössä ja maalissa. Lisäksi huolto toimi loistavasta (minulla kyytien muodossa) ja kisamakkaratkin saatiin syötyä, joka tietenkin on hyvin järjestettyjen kisojen minimivaatimus. Mutta oikeesti, hernekeitto maksaa 8 euroa?! Onko joukossa myös kultajyviä?

Viikon treenit:

Maanantai: kuntosali 60'
Tiistai: uinti 2km / 45'
Keskiviikko: lepo
Torstai: pyörä (trainer) 30' + kuntopiiri 30'
Perjantai: ap uinti 1km / 30' - ip pyörä (trainer) 30'
Lauantai: juoksu 5km / 30'
Sunnuntai: hiihto 45km / 4h32min (168/184)

Yhteensä: n. 9 tuntia

Finlandia-viikonloppu

2011-02-27T20:46:00.002+02:00

Meidän perhe yltyi aikamoisiin suorituksiin tänä viikonloppuna Lahdessa. Lauantaina Teemu hiihti 50km perinteisellä sijoittuen 29. sijalle, suksen sotkiessa suunnitelmia ja minä hiihdin 32km perstaa sijoittuen 103. sijalle ajalla 3:40:01. Sunnuntaina Teemu ja sukset pelasivat ryhdikkäästi ja tuloksena upea 4. sija!

Jos jotakin meni pieleen minulla itselläni oli se, että lähdin aivan liian takaa (kun kerta olen vaatimaton) ja sitten jouduin koko loppumatkan ohittelemaan suksijoita, ainakin yli 400 hiihtäjää. Maratonilla tuo taktiikka toimii, mutta ei massahiihdossa. Ettäs tiedätte! :D Mutta ihmettelen kyllä niitä puuskuttajia, jotka eivät alkumatkasta tankkaa mitään latuasemilla ja sitten hoippuvat viimeiset kymmenet kilometrit maaliin. Tankatkaa hyvät ihmiset! :D

Sunnuntaina oli ihan toiset stressin aiheet, kun piti huolehtia appiukon kanssa Teemun huollosta. Toinen ajoi autoa ja toinen juoksutti pulloa. Arvatkaa kumpi teki kumpaa! Armoton jännitys kesti stadionille asti ja olihan se mahtavaa nähdä, kun triathlonisti tulee neljänneksi hiihtäjien joukossa! ;D Parempiinkin sijoituksiin oli mahdollisuus ja fysiikan laitkin olivat puolella, mutta kapula hyytyi alamäessä.

Tapasin muuten sunnuntaina ihmisen, jonka tavallaan jo tunsin, mutta en ollut ennen tavannut. Oli mahtavaa tavata! :)

Ensi sunnuntaina päästään taas hiihtämään, sillä Tampereella startataan Pirkan Hiihtojen merkeissä! Jee!

Treenit:

Maanantai: kuntosali 60'
Tiistai: hiihto 17km / 1h25min
Keskiviikko: uinti 1,4km / 40'
Torstai: pyörä (trainer) / 60'
Perjantai: lepo
Lauantai: Finlandia-hiihto 32km /3h40min
Sunnuntai: lepo

Total: n. 8h

Teemu oli ehtinyt saunoa, syödä ja jututtaa kaikki. Mutta minua vielä hymyilyttää!

Pakkasta

2011-02-20T18:12:00.000+02:00

Pakkaset ne vaan jatkuvat. Kukaan muu ei varmasti ole huomannut tätä asiaa, joten luette sen nyt täältä. Omaan elämääni se vaikuttaa siten, että työmatkatempo on jäänyt nyt välistä ja olen kulkenut töihin bussilla. Kiva kyllä, että on kunnon talvi.

Teemu kävi hiihtämässä lauantaina Jämillä Peloton Ski-Marathonin ja monon verran hävisi ykkössijan. Ja minua harmittaa, että en ollut mukana, mutta tämä on nyt seurausta siitä, että minunkin pitää saada tehtyä treeniä varsinkin viikonloppuisin. Lauantaina Teemua oli kehotettu jälleen harkitsemaan lajinvaihtoa, mutta se ei kyllä valitettavasti käy laatuun. Miettikää nyt, olisitteko mieluummin palelemassa pakkasessa vai hikoilemassa esimerkiksi, sanotaan nyt vaikka Havaijilla! Niih, että tässä nämä perustelut. ;-)

Tämän viikon treenit menivät seuraavasti:

Maanantai: pyörä (trainer) 45' + kuntopiiri 15'
Tiistai: palauttava pyörä (trainer) 30'
Keskiviikko: pitkä uinti 3,1km / 85'
Torstai: kuntosali 60'
Perjantai: lyhyt, aamu-uinti 1km (sis. 6 x 50m 1min10sek lähdöillä) / 30'
Lauantai: pyörä (trainer) 120'
Sunnuntai: 17km / 120'

Total: n. 8h

Ensi viikolla pitäisi (lauantaina) hiihtää Finlandiassa 32km pertsaa. Tässähän on ollut hieman trabelssia tuon jalkaterän kanssa, mutta kun tänään vaihdoin (Teemun ansiosta) pohjalliset täysin lässähtäneistä uudempiin, niin mitään ongelmaa ei enää ollut, joten ehkä tuo on voitettu kanta. Saas nähdä, toivotaan parasta! :)

Muuttolintu?

2011-02-14T18:48:00.001+02:00

Viime viikko meni vauhdikkaasti ja viikonloppu vieläkin nopeammin Kuopiossa. Valitettavasi Savossa pakkasetkin ovat kovempia, joten en päässyt hiihtämään, mutta sisäpyöräilyä ja uintia voi aina harrastaa.

Maanantai: pyörä (trainer) 45' + kuntopiiri 15'

Tiistai: lepo

Keskiviikko: hiihto (teho) 75' / 8km

Torstai: kuntosali 60'

Perjantai: uinti 30' / 1km

Lauantai: Pyörä (trainer) 70'

Sunnuntai: uinti 95' / 3,1km

Yhteensä: n. 7h

Treenin suhteen on jotakin mitä vielä enemmän odottaa, sillä maalis-huhtikuun vaihteessa lähdemme kahdeksi viikoksi etelään leirille yhdessä muiden triatleettien kanssa. Puitteet ovat loistavat: katso! Näissä pakkasissa tuon leirin odottaminen on helppoa, vai onko!? :)

Juhlaviikko takana

2011-02-06T22:21:00.000+02:00

Viime viikon hiihtotranssi "ärsytti" hieman oikean jalan jalkapohjaa, joten tällä viikolla hiihtoa piti himmata. Tähän ikään on jo tullut selväksi se, että minulla taipumus saada näitä rasitusjumia ja/tai -vammoja, joten niihin pitää vain reagoida ajoissa vaihtamalla lajia. Ja luultavasti minun pitää myös taipua ja alkaa venyttelemään. Kauhistus, sillä en oikeastaan venyttele lainkaan.

Helmikuun alku on aina mukava juhlaviikko, sillä silloin vietetään vuosipäivää ja syntymäpäivää. Keskiviikkona sain neljä vaaleanpunaista ruusua ja perjantaina uudet pyöräkengät! Vaikka lahjat eivät olekaan "se juttu", niin iloitsin kyllä molemmista. Kiitos Teemu.

Tällä viikolla traineria eikä pertsaa. Huom. uudet Laket jalassa! ;)


190g namia sunnuntaina sekä Wallander TV:stä. Meillä kuulema alkaa joku lakko liittyen karkkeihin pian!? :D

Treenit:

Maanantai: trainer 45' + kotijumppa 15'
Tiistai: pitkä uinti / 3,1km 85'
Keskiviikko: lepo
Torstai: kuntosali 60'
Perjantai: uinti / 1km 30'
Lauantai: trainer (sis. 8 x 3' täydet tuumat + 2' kevyt) 60'
Sunnuntai: trainer 180'

Total: n. 8h

4D: Mieheni piinaa tasatyöntöharjoituksilla

2011-01-30T18:53:00.000+02:00

Eli hiihtoa on tullut ihan mukavasti tällä viikolla. Ja sitä tasatyöntöä. Tänään tein jonkinlaisen henkilökohtaisen ennätyksen, sillä kaaduin ylämäessä. Selityksenä nyt kuitenkin, että oksia ja roskaa oli ihan mahottomasti joissakin kohtaa, joten noin kolmen tunnin hiihdon aikana olisi voinut tapahtua pahempaakin, siis ylpeydelleni. Kuten alla olevasta huomaa, niin hiihtovauhtini ei ole mitään lentoa, mutta vauhdin on tarkoitus (noissa pitkissä) olla "helppoa". Jätän kuitenkin taakseni nuo latujen tervaskannot, jotka varmasti ovat suurilta osin yli 70 vuotiaita ja lapsiperheet. Helmikuun lopulla pidettävässä Finlandiahiihdossa (32km, P) voi sitten mitellä kelloa vastaan tiukemmin.

Viikko 4:
Maanantai: lepo
Tiistai: kuntosali 60min
Keskiviikko: uinti 3,1km / 85min
Torstai: hiihto 9km / 60min (tehoja)
Perjantai: uinti 1,3km / 45min
Lauantai: hiihto 17,2km / 2h
Sunnuntai: hiihto 2h45min / 24,1km + pyörä (trainer) 1h15min

Total: n. 10 tuntia

Läpipääsy

2011-01-24T22:11:00.000+02:00

Ei ollut bakteereja tai muita vastuksia, joten treenin sai aloittaa heti. Tämä sopi minulle aivan mainiosti. Viime viikosta tulikin pitkästä aikaa todella hyvä ja ehjä treeniviikko, jossa treenit olivat laadukkaita ja hommat sujui. Viikko oli myös "tutustumisviikko" uuteen harjoitusohjelmaan. Täytyy sanoa, että Teemu on kyllä onnistunut täydellisesti suunnittelussaan ja huomioon on otettu minun arki ja muut erikoistarpeet (mm. polvi jne.). Tarkoitushan on päästä IRONMAN läpi siten, ettei mikään paikka hajoa ja matkanteko olisi mahdollisimman mukavaa. Tämä onkin hauskaa, sillä itse olen seurannut vuosia valmistautumista ja harjoittelua, joka tähtää kisan voittamiseen. Nyt olen itse siinä tilanteessa, että haen taloudellisuutta ja mukavuutta lajeihin.

Tuo läpipääsy on muuten taas yksi niistä asioista, joita "ympäristö" ei aina ymmärrä. Harjoittelet XX tuntia viikossa, syöt avaruuspulvereita ja laitat kaiken ~~ylimääräisen~~ rahan varusteisiin, ilmoittautumismaksuihin, hotelleihin sekä lentoihin ja silti sinun sijoitus tulee olemaan +1500! :-) Siis tälle faktalle nauretaan ihan oikeasti päin naamaa! Hillitöntä.

Liekö mikä iskenyt, mutta olen löytänyt itsestäni myös aivan uusia puolia. Lauantaina juhlimme hyvän ystävämme 30 ikävuotta ja kun kello tuli 01, niin ~~muutuin kurpitsaksi~~ aloin ehdottelemaan kotiinlähtöä, jotta seuraavana päivänä ehtii ajamaan kunnon CC-lenkin! Say what!? ;-) Kohtahan tässä muuttuu kunnon ihmiseksi! Salaattikin alkaa varmasti pian maistumaan ja alan käydä nukkumaan yhdeksältä...


CC-lenkillä Kuopiossa. Hitsi, kun välillä on niin vaikeaa!

Maanantai: pyörä (trainer) 45min (sis. yhden jalan pyörityksiä) + kuntopiiri 15min
Tiistai: uinti 3,1K / 1h 25min
Keskiviikko: lepo
Torstai: kuntosali 60min
Perjantai: uinti 1,3 / K 45min
Lauantai: juoksu (sis. 3x10' yli kisavauhdin) 8km / 60min
Sunnuntai: pyörä (CC) 22km / 2h

Yhteensä noin 7h

Lepoa vai lenkkiä?

2011-01-13T18:51:00.000+02:00

Minä koen suurta tuskaa aina siinä vaiheessa, kun kohdalleni osuu ns. normaali flunssa. Koska sairastan hengityselimiin liittyvää perussairautta, niin harmiton flunssa voi jäädä jälkitilana kytemään viikoiksi kroppaan. Tälläkin kertaa kävi juuri niin. Heti joulun jälkeen kurkkuun koski ja nenä oli tukossa. Pidin heti parin päivän levon ja flunssa ei vaikuttanut tulevankaan. No, siitä alkaa inhottava rumba, kun kohta olo on taas flunssainen ja pari päivää taas täysin terve. Tälläkään kertaa koko 2,5 viikon aikana lämpöä on ollut yhden ainoan päivän verran.

On sanomattakin selvää, että kipeänä ei saa harjoitella, vaan silloin täytyy levätä. Harjoittelussa ei ole mitään järkeä silloin, kun elimistö on muutenkin rasittunut. Puhumattakaan seurauksista, jotka voivat tulla kipeänä harjoittelusta! Olen aina ollut jotenkin vaikeuksissa sen kanssa, että milloin harjoittelun voi taas aloittaa ja milloinka se pitäisi taas lopettaa. Ja tarkoitan juuri näitä pitkittyneitä "nuhasteluja". Mieluummin olen liian varovainen, mutta rehellisesti sanottuna heinäkuun 10. päivä kolkuttelee ajatuksissani ja jos ei muuta, niin tunnen huonoa omatuntoa. Miten tyhmää sekin on, mutta tunnollisena ihmisenä näin se vain menee.

Tänään on otettu verikokeet ja röntgenkuvat ja huomenna saadaan vastauksia siihen, että onko kyseessä jonkin sortin allergia vai jokin tulehdus. Siihen saakka levätään ja pestään pyykkivuorta, joka on seurausta Skotlannin reissusta. Reissu oli muuten aivan mahtava!

Me ollaan aikuisia!

Royal mile.

Miksi mää joudun kantamaan kaikki kauppakassit?!

Tämä lienee pakollinen turistikuva. Puhelinkoppi ei sinänsä ole niin jännittävä.

Lomaviikko

2011-01-06T14:05:00.000+02:00

Alkuloma meni Kuopiossa hiihtokisojen ja uintiharjoitusten merkeissä. Hiihtokisoissa sain kuitenkin olla huoltajana, eikä tarvinnut siis laittaa rikoota ylle. Sonkajärvellä hiihdettiin MYL 15km (V) ja kun kisan voitti Paavo Puurunen, niin aikamoinen yllätys näinkin kokeneelle TRI-vaimolle oli, kun oma savolainen teräsmieheni lasketteli maaliin neljäntenä (+1.13,4)! Ihan ei tuo 15km kuitenkaan ole paraatimatkoja meidän perheessä. Tänään kisataan sitten Pohjois-Savon maakuntaviestit Siilinjärvellä, mutta minä jäin pakkaamaan tavaroita.

Uintia tuli maanantaina ja tiistaina ihan reilusti ja mikä parasta, niin Sawon Uintikoulun rehtori Lonka valvoi silmä kovana liikkeitämme. Oli kuulkaas aika PRO-olo, kun tehtiin samaa treeniä Teemun kanssa ja toisena päivänä Heidi liittyi mukaan (tosin silloin minulla onneksi oli oma ohjelma). Paljon on hyvää (esim. asento ja potku), mutta pikkuhiljaa mietittäviä korjauksiakin tietysti oli. Sain paljon hyviä harjoitteita (osa täysin uusia) ja kommentteja. Noin kokenutta triathlonuinnin valmentajaa ei kovin montaa taida tässä maassa olla. Ja valmennettavien menestyskin on ihan omaa luokkaansa. Uintia olisi ollut vielä keskiviikkonakin, mutta kun nosti hieman lämpöä, niin parempi oli ottaa lepoa.

Noin 7 tunnin päästä lähtee lento Tampereelta kohti Edinburghia, joten täytyy mennä vielä tekemään viimeiset pakkaukset.

2010

2011-01-01T13:09:00.001+02:00

Uusi vuosi on taas alkanut ja matka kohti uusia seikkailuja voi alkaa. Tein tilinpäätöksen kuluneen vuoden harjoituksista ja kokonaistuntimäärä (259h) jäi reilusti alle kahden edellisen vuoden (v. 2009 300h ja v. 2008 291h) vastaavan tuloksen. Tähän on kuitenkin muutama syy, joten en ole asiasta huolissani. Ensinnäkin, olen tiukentanut kriteereitä siitä, mitä harjoituspäiväkirjaan (excel-taulukko) merkitsen. Esimerkiksi työmatkapyöräilyä CC:llä tulee noin 80 km viikossa, mutta koska se ei ole "tositarkoituksella tehtyä harjoittelua", niin en laita näitä määriä ylös muuta kuin seuranta mielessä. Ajattelen, että se on normaalia rasitusta. Toinen syy on se, että olin koko helmikuun kipeänä ja että polven tilanne vuoden lopussa vaati pakkolepoa ja kuntoutusta. Kolmanneksi "selitykseksi" nousee se, että harjoitukset ovat olleet laadukkaampia ja tarkoituksenmukaisia. Nyt harjoitusohjelman mukainen harjoittelu täytyy saada pyörimään rutiininomaisesti heti vuoden alusta. Suuria uhrauksia olen myös tehnyt heinäkuun IM:iä ajatellen, sillä lopetin sählyn toistaiseksi. Siitä ei ole minulle kuin haittaa tuota tavoitetta ajatellen.

Harjoituksiin kuluneet tunnit ja kilometrit eivät ole vertailtavissa, koska toisinaan tehdään tekniikkaa ja toisinaan mennään täysillä. Kuitenkin minua ilahduttaa pyöräharjoittelun kilometrit 1313km, sillä se on todella reilu korotus aikaisempiin vuosiin. Juoksun kilometrit tipahtivat hieman maratonvuodesta ja uinnin matka pysyi samana. Kuntosalilla vietin 45 tuntia. Ohessa piirakkakuva siitä kuinka tunnit jakaantuivat.

Vuosi 2010

Sitten niitä tuloksia tuosta Squeezyn Athleticista! Kilogrammoissa painoa on tipahtunut tässä kuukauden seurannassa pysyvästi 1kg, mikä ei ehkä tunnu paljolta, mutta tulokset näkyvätkin paremmin noissa cm-mittauksissa, sillä vyötäröstä ja lantiosta on molemmista lähtenyt 2cm sekä reisi on pienentynyt 1cm. Olen tieteellisesti asian suhteen täysin atomitasolla, mutta minusta muutos tuntuu hyvältä. Minulla tämä toimii hyvin ja tällä tavoin pystyin karsimaan valipaloja, joissa voi helposti tulla (minulla) ylilyöntejä, ja välipalojen rytmittäminen on helpompaa sekä ruokailut pysyvät nyt "kontrollissa". Lepokaudella pystyi varmasti paremmin kokeilemaan kuuria siten, että pitäisi enemmän noita totaalipäiviä, mutta treenikaudella se ei tuntunut riittävältä. Kokemukset siis positiiviset ja suosittelen kokeilmaan, jos siltä tuntuu.

Nyt alkoi viikon loma! Hyvää uutta vuotta kaikille!

Joulu meni ja vuosikin loppuu

2010-12-28T12:11:00.001+02:00

Otimme joulun vastaan Kuopiossa, missä pakkanen paukkui ihan huippulukemissa. Aattona -30 astetta ja samaa tasaista linjaa Tapaninpäivään saakka. Joulupäivänä tosin pystyi jo hiihtämään ja sunnuntaina kävin juoksemassa tunnin tutuissa maisemissa. On muuten pakko todeta, että olen aivan mykistynyt näistä hiihtomahdollisuuksista mitkä meillä täällä etelässä on ollut kahtena talvena! Aivan uskomatonta baanaa ympärillä ja ihan heti ei tarvitse samoja latuja hiihdellä, jos ei välttämättä halua. Meiltä kotoa lähtee 600m päästä 10 metriä leveä hiihtobaana ja 40 km lenkin voi hiihtää siitä suorilla. Tätäpä siis mietin joulupäivänäkin, kun kapusin Puijon mäkiä. Puijolla ei voida puhua (ainakaan minun kohdallani) hiihtämisestä, sillä ylämäkiä ei pysty yksinkertaisesti hiihtämään ja alamäkiä ei uskalla laskea alas. Tämähän siis on merkittävä riski kuopiolaisten lasten hiihtoharrastuksen alkamisessa! ;) Ainut paikka muuten, missä minua on löyty sauvalla (ilmeisesti) siitä syystä, että olin hidas, on Puijo. Joka tapauksessa, nykyiset kotiladut tarjoavat maltillisempaa nousua ja laskua, joten tehojakin on helpompi kontrolloida. Tammikuun harjoitusohjelmassa lukikin, että hiihtoa niin paljon kuin pystyy. Kai siellä välissä joku uinti ja juoksukin on.

Ensi viikolla olenkin lomalla ja suuntaamme jälleen Kuopioon, sillä tarkoituksella, että itse pidän siellä leiriä ja Teemulla on kaksi hiihtokisaa. Voitteko siis kuvitella, että triathlonympyröistä tuttu hienostorouva (eli minä) joutuu jälleen pukeutumaan toppaan ja lähtemään värjöttelemään Sonkajärvelle ja Siilinjärvelle hiihtokisojen merkeissä. Luulin jo (kuten niin monta kertaa aiemminkin), että nämä ajat eivät enää koskaan palaisi. :D No, kunhan en itse joudu hiihtämään noissa karkeloissa...

Loppiaisena suuntaammekin Edinburghiin ja vietämme loput lomasta siellä. Sen verran kuitenkin urheilullisina meinattiin pysyä, että otamme ainakin juoksuvehkeet mukaamme.

"Eroon rasvasta" -kuurista kirjoitan raporttia viikonloppuna, mutta sen verran voin kertoa, että "osasin" ruokailla normaalisti jouluna ja jouluähky jäi puuttumaan. Torttujakin söin ainoastaan yhden. Nyt harmina on eilen alkanut kurkkukipu, mutta jospa se menisi ohi etupainotteisella parin päivän levolla.

Ensimmäiset kokemukset kuurista

2010-12-10T23:00:00.003+02:00

Maanantaina aloitin käyttämään tuota Squeezyn Athletic-tuotetta kuurin omaisesti. Olin maanantain, tiistain ja keskiviikon pelkällä Athleticilla, eli otin viidestä päivässä veteen, maitoon, rahkaan tai jugurttiin sekoitettuna annoksen ja ennen treenejä myös patukan. Torstaista alkaen söin vähähiilihydraattisen ruokavalion mukaisesti ja jatkoin välipalojen korvaamista Athleticilla. Lisäksi päätin muuttaa tätä "kuuria" siten, että jatkan muutaman aterian korvaamista päivittäin Athleticilla, enkä pidä noita kolmen päivän täyskuureja viikkojen alussa. Miksi, niin siihen vastaus myöhemmin.

Erikoisinta tässä kuurin aloituksessa oli se, että normaalia ruokaa ei laiteta suuhun lainkaan. Kuinka tottunut sitä siihenkin tapahtumaan on! Ajatus, että nyt eletään periaatteessa "ei-pureskeltavalla" aterioilla, oli alkuunsa aika erikoinen. Parasta kuitenkin oli, että vireystasoni ei laskenut lainkaan, vaikka energiansaanti tipahti aika rankasti. Töissä iltapäivätunnit (15.00-) menivät paljon pirteämmin kuin normaalisti. Verensokeri tuntui pysyvän tasaisena, sillä mitään makeanhimoja tai näläntunnetta ei ollut lainkaan. Täytyy todeta, että maanantaina treenitunteja tuli 2,5h, tiistaina 45min ja keskiviikkona 1h.

Miksi sitten päätin muuttaa tuota alkuperäistä suunnitelmaa? Lähinnä sen takia, että luulen saavani siitä suurimman hyödyn sillä tavoin. Tässä ei varmaankaan ole mitään viisasten kiveä, eli jokaiselle sopivin tapa löytyy varmasti ajan kanssa ja kokeilemalla. Kuurin alkuun olen mittaillut "strategisia paikkoja" ja käynyt tietenkin vaa´alla, jotta tuloksia on helpompi todeta niiden tullessa. Tuloksista (mahdollisista) sitten lisää, kunnes aikaa on kulunut hieman enemmän. Tavoitteena on siis pudottaa muutama kilo, ei laihduttaa merkittävästi. Kuten Nanna viime postauksen kommentissa osuvasti totesi, myös itselläni on tarkoituksena päästä rasvasta eroon ja juuri säilyttää hyvä treenivire siinä samalla.

Torstaina Pitkäkosken lähistöllä. Noin 7km päästä kotona. Hiihdetään nyt, kun siihen on näin hyvä mahdollisuus! :)

Kuuri alkoi

2010-12-06T20:43:00.000+02:00

Tänään alkoi Squeezy Athletic -kuuri. Olen kuullut tästä kuurista niin hyviä tuloksia eri kilpakuntoilijoilta, että siitä syntyi ajatus koettaa sitä itsekin. Joulukuuhan on ihanteellinen ajankohta painonpudotukselle, sillä kovat treenit eivät vielä ole alkaneet ja energiantarve on alhaisempi kuin esimerkiksi heinäkuussa.

Valmistaja kertoo, että: Squeezy Athletic on sataprosenttinen luonnontuote, joka valmistetaan kaksinkertaisessa käymisprosessissa vehnätäysjyvästä, jossa tärkkelys poistuu lähes täydellisesti. Tuote sisältää proteiinia, välttämättömiä rasvahappoja, ravintokuituja sekä vitamiineja, mineraaleja ja hivenaineita.

100g Squeezy Athleticia sisältää:
energiaa 371 kcal
valkuaisaineita/proteiinia 24,3g
hiilihydraatteja 37,5g
rasvaa 12,2g

Lisäksi tuon jauheen lisäksi minulla on kuurissa mukana patukka, jonka glykeeminen indeksi on 29,2.

Tarkoituksena on siis seuraavan neljän viikon ajan olla Athletic-kuurilla aina viikon kolme ensimmäistä päivää. Päivässä otan viisi kertaa tuon reilun neljän ruokalusikallisen annoksen veteen, rahkaan, rasvattomaan maitoon tai jugurttiin jne. sekoitettuna. Jos teen jonkun treenin, niin silloin puputan myös yhden patukan kyytipojaksi. Lisäksi pitää tietenkin juoda, mutta juoman tulee olla makeuttamatonta.

Aika hassuja ajatuksia tästä kuurista päässä risteilee. En halua puhua dieetistä, sillä laihuttamiseen ei ole oikein mitään suurempaa syytä. Paitsi se, että IM:n maratonosuus on luultavasti sitä helpompi, mitä vähemmän minulla on "kannettavaa" mukanani. Ehkä tämä on enemmänkin kokeilu, johon suhtaudun tieteellisellä otteella. Mielenkiintoista ainakin. Luulen, että suhde ruokaan voi myös muuttua ja omaa syömistään katselee uudella tavalla. Tänään pääajatuksena oli se, että onko todella mahdollista elää tällaisella ravinnolla! :) Luulen myös, että kuuri on helpompaa töissä ollessa/käydessä, kun on muutakin ajateltavaa kuin ruoka eikä tarvitse katsoa kun toinen vieressä vetäisee kukkurpäisiä annoksia!

Repsahduksia ei ole vielä näin ensimmäisenä päivänä ollut... Tosin yksi lisäys piti tehdä, kun hiihtoon meni aikaa 1h20min ja sen päälle juoksuun 1h10min (=venähti), niin söin kupillisen salaattia rahkaan sekoittamani Athleticin lisäksi. Salaatissa ei tietenkään ollut mitään öljyä, juustoa tai muutakaan paitsi vihanneksia.

Tough luck :)

2010-11-29T22:52:00.000+02:00

Perheessämme käytiin viime kesänä keskustelu siitä, kuinka arki saadaan pyörimään sillä aikaa, kun jäsenistämme molemmat harjoittelevat IM-matkoja varten. Todettakoot, että keskustelun toinen osapuoli oli hyvinkin optimistinen ja toinen osapuoli realistinen. Nyt sitten on kuitenkin mm. Facebookissa huudeltu puhtaiden sukkien perään ja välillä jopa tiskikone on ollut tyhjentämättä. Kaaosta kohti ollaan siis menossa...

Meillähän on totuttu liian hyvälle, sillä olen jo 10 vuoden ajan pyörittänyt taloutta kuin mikäkin Martha Stewart. Olen ihaillen seurannut ns. nuoria perheitä, jotka tyylikkäästi taiteilevat leireillä siten, että lapsi tulee mukana ja molemmat vuorollaan harjoittelevat. Toki tiedän, että tämä ei ole mahdotonta, mutta vaatii halua ja suunnitelmallisuutta. Nyt siis molemmat ihmettelemme, kun kumpikaan ei ole ehtinyt käymään kaupassa, imuroinut tai pessyt pyykkiä... Mihin me vielä joudutaan!? :D


Kai nyt näin älykkäät ihmiset pärjäävät yhdessä?! (Kyllä, minulla on yhdessä kuvassa Arabian Teema-muki päässä.)

Ensi viikolla aloitan Squeezy Athletic -dieetin, josta tulen kirjoittamaan vielä enemmän ja myös raportoimaan sen vaikutuksista. Syksyn aikana olen laihtunut noin 5kg ja joulukuu on hyvä aika yrittää pudottaa vielä muutama kilo. Uskon vakaasti, että IM:n maratonosuus on sitä helpompi, mitä vähemmän minulla on "kannettavaa" mukanani.

"Täytyy ottaa etäisyyttä, jotta voi nähdä lähelle"

2010-11-28T20:53:00.000+02:00

Vuonna 2007 eräs suomalainen triathlonvaikuttaja alkoi puhumaan minulle Suomen Triathlonliiton toiminnasta ja kehotti minua harkitsemaan ehdokkuutta liiton hallitukseen. Harkinnan jälkeen näin tein ja läpi mentiin. Tämä päivä vietettiin jälleen Pajulahdessa liiton hallituksen ja liittokokouksen merkeissä. Syyskokoushan tarkoittaa mm. sitä, että hallitukseen valitaan uudet jäsenet erovuoroisten tilalle. Itse olin tänä vuonna erovuorossa ja kaksivuotisen kauteni jälkeen en asettunut ehdolle jatkokautta varten. Sen sijaan hallitukseen valittiin kokemusta, näkemystä ja uusia ideoita. Onnea heille valinnasta!

Työ triathlonjärjestössä jatkuu tietenkin seuratasolla Helsinki Triathlonin hallituksessa. Nyt on sitten aika keskittyä vapaa-ajalla treeniin ja toisenlaiseen triathlonvaikuttamiseen. Ehkä alan sivustahuutelijaksi! :D Tyylini on paneutua ja tehdä lupaamani asiat perusteellisesti, joten sellainen myös vie veronsa. Tänään tuo samainen triathlonvaikuttaja totesi otsikon mukaisesti ja täytyy sanoa, että oikeassa hän oli. Jälleen. Eihän sitä koskaan tiedä, jos uudestaan innostuisi.

Mainospaloja ja liikeideoita

2010-11-18T23:02:00.001+02:00

Kärsivällisyys palkittiin ja polvi on jo 90% kunnossa, tosin vielä vähän jäykkä. Sairausloman jälkeen siihen pistettiin vielä yksi kortisonipiikki ja muutama päivä sen jälkeen viimeinenkin kipu oli poissa ja se on myös pysynyt poissa viimeiset kaksi viikkoa. Tosi asia on, että mm. kolme vuotta sitten tapahtunut loukkaantuminen on jättänyt jälkensä polveenkin ja olen valmistautunut siihen, että erilaisten kipujen, naksahduksien ja rusahdusten kanssa pitää oppia elämään. Vahvistetaan (edelleen) lihaksia ja tarvittaessa annetaan lepoa ja kylmää polvelle.

Sitten muutama mainospala (joita ei ole maksettu...). Tilasin Triathlete Europen ja täytyy sanoa, että on muuten aika hyvä lukupaketti! Fillari-lehdenkin tilasin näytteeksi. Juoksija-lehti tulee muutenkin. Uinti-lehti puuttu... Lisäksi perheeseemme on hankittu mm. Joe Frielin ja Gordon Byrnin "Going Long - Training for Triathlon´s Ultimate Challenge" ja Zinnin "Zinn & The Art of Triathlon Bikes". Arvatkaapa kumpi on kummalle! Tuli niitä kirjoja muitakin, mutta osa liittyy liikuntatieteisiin ja sisältää pelottavan näköisiä lihas- ja luurankoja ja osa urheilukirjallisuudesta on tainnut matkata Jyväskylään Teemun mukana.

Viime viikonloppuna oli Helsinki Triathlon ry:n syyskokous ja siellä saatiin uusi hallitus taas valittua. Mukavaa, että seurassa on niin monia aktiivisia jäseniä ja kokousväkeäkin oli tosi mukavasti paikalla. Viikon päästä pidetään Suomen Triathlonliiton liittokokous, jossa myös valitaan uusia hallituksen jäseniä erovuoroisten tilalle. Itse olen erovuorossa kaksivuotisen kauteni jälkeen ja olen ilmoittanut, että en ole käytettävissä seuraavalle kaudelle. Uudet tehtävät töissä ja IM-kisa kesällä tuovat aivan tarpeeksi ohjelmaa ensi vuodelle, joten pidän nyt ainakin paussin ja annan tilaa uusille ajatuksille ja tekijöille. Joka tapauksessa toivoisin, että näihin luottamustehtäviin hakeutuisi ihmisiä, jotka ovat aktiivisia ja valmiita tekemään hommia, vaikka se välillä viekin aikaa.

Talvi taisi tulla nyt myös tänne "etelään", joten trainerille tästä on siirryttävä. Trainerit ovat tehneet kauppansa (mm. täällä ja täällä juttua) ja naurattaakin, että jos tuon "virran", mikä meistä lähtee, voisi valjastaa hyötykäyttöön, niin tässähän voisi alkaa kehittelemään sen myymistä! :D

EDIT: Otetaanpa vähän takaisin tuota EM-kisa-asiaa ja katsotaan, mitä Suomen Triathlonliitto asiasta tänään tiedottaa!

Lepo!

2010-11-02T22:01:00.001+02:00

Polven kanssa edettiin sitten siihen pisteeseen, että diagnoosina on bursitis praepatellaris, eli polvilumpion edessä olevan limapussin tulehdus. Sairauslomaa ja totaalilepoa on tämä viikko ja täytyy sanoa, että melko piinaavaa tämä lepo on ollut. Lepäily on ihan mukavaa esimerkiksi 4 tunnin pyörälenkin jälkeen, mutta ei näin kokopäiväisesti.


Puuhaa ja ajanvietettä sairauslomalla.

Vaikka se tuntuukin manaamiselta, niin polvi tuntuu paremmalta. Olikin se jo osittain niin kipeä, että olemista haittasi. Syystä tai toisesta se ns. normaali elämä rasitti polvea ihan eniten, eli kävely ja tuolilta nouseminen ja istuutuminen. Jotta muutakin kuin nettitilauksia, kurpitsoja ja pannunalusia tulisi tehtyä, niin olemme Maijan kanssa olleet aktiivisia kesän IM:n ja sen järjestelyjen suhteen. Jotenkinhan ensi kesän eteen on tehtävä, kun ei treenatakaan voi!

Tämä on muuten 200. postaus! Melko juhlallista ja olisinkin toivonut, että asia olisi ollut positiivisempi. Toivottavasti kuitenkin ensi viikolla tarinat olisivat jo toiset ja päästäisiin taas normaaliin päiväjärjestykseen.

Harjoittelua polvesta huolimatta

2010-10-25T23:08:00.000+03:00

No niin, no niin. Aika varmaankin myöntää, että ei mennyt polven toipuminen kuin Strömsössä. Eli polvi ei ole mitenkään "ärtynyt", vaan patellajänne on ihan oikeasti tulehtunut samalla tapaa kuin ns. tenniskyynerpäässä. Ensin söin tulehduskipulääkettä viikon ja sitten viime perjantaina pistettiin kortisonia. Polvi on parempi, muttei täysin kivuton. Tänään uskalsin jo tehdä työmatkan pyörällä, mutta pientä kiristystä on edelleen havaittavissa (siis polvessa eikä esimerkiksi päässä!). Erikoista muuten, että TT-pyörällä tuo polvi ei oireile lainkaan. Asento on varmaankin sen verran erilainen.

Viikonloppuna pidettiin Helsinki Triathlonin syysleiri Vierumäellä, joten suuntasimme sinne perjantaina. Teemu toimi leirillä valmentajana ja piti pari luentoakin, ja huikeita oli muutkin luennot! Itse jouduin passaamaan juoksut ja pyöräilyt, mutta uinnit ja lihashuollot tekivät hyvää. Ja ainahan on mukava nähdä tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Meitä "leiriläisiä" oli yhteensä 48, mikä on syysleirin ennätys! Täytyy taas kerran todeta, että triathlonistit ovat mukavaa sakkia. Ja vaatimattomia! ;D Leirillä sain myös erittäin hyviä neuvoja ja vinkkejä koskien IM:ää ja erityisesti IM Zurichiä, mutta niistä lisää joskun muulloin, kun kerron lisää varusteista ja muista hankinnoista.

Viikon treenit:

Maanantai: kuntopiiri 60min

Tiistai: kuntosali 60min

Keskiviikko: uinti + vesijuoksu 60min

Torstai: pyörä (trainer) 60min

Perjantai: lepo (kortisonipiikki)

Lauantai: uinti 90min

Sunnuntai: uinti 60min

[Luonnollisesti harjoituksissa ei rasitettu (tai vahingoitettu) polvea.]

Yhteensä: n. 7h

Menopelejä

2010-10-12T13:32:00.000+03:00

Tähän syksyyn lähdin pari vähän suurempaa hankintaa mielessäni. Ensinnäkin ensi kesän koitoksia varten ostoslistalla oli tempopyörä ja työmatkatempoa varten halusin vaihtaa Teemun vanhan, etujoustolla varustetun Kona-maasturin cyclocrossariin. Cyclolle vaatimuksia asetti se, että luovun samassa rytäkässä maantiepyörästäni, joten kiekkojen piti olla helposti vaihdettavissa eikä esim. levyjarrut tulleet kysymykseen.

Viime keskiviikkona sain kotiin Larun Pyörästä Focus AX 2 2011 kaunokaisen. Täytyy kyllä sanoa, että en ymmärrä, miksi en ole aiemmin tehnyt tätäkin hankintaa! Ajoasento on aivan mahtava ja pyörä toimii kuin unelma. Mitään huonoa sanottavaa ei vielä ole tullut vastaan (tosin eihän sitä aina tarvitse ollakaan)!


CC tutustumassa uuteen elinympäristöön.

Eilen kävimme sitten noutamassa menestyksekkäässä käytössä jo(!) olleen Scorpionin (linkki Storeen, kun Bikesin sivusto ei ole pystyssä) Urophoniuksen kotiin. Täytyy sanoa, että ensi kesänä vauhti ei ole kiinni ainakaan pyöristä... :)


TT ottaa rauhallisesti.

Mutta on tässä tapahtunut muutakin! Viime viikonloppuna kisattiin partiotaitojen suomenmestaruuksista Lohjalla Via Custus-kisassa. Täytyy sanoa, että enpä olisi uskonut Lohjan seudun olevan noin mäkistä! Reitin pituus on maksimissaan noin 28 km, mutta suunnistuspummit ja muut kiertotiet vaikuttavat kyllä oman osansa asiaan. Lisäksi kisat kestävät yön yli, eli lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä tuli nukutta 2 tuntia. Isot pojat sanoivatkin (siis ei partiolaiset), että kisat kuulostavat armeijalta, ilman jatkuvaa odottelua. Odotella ei tosiaan tarvitse. Joukkueemme, jonka kanssa olimme viimeksi kisoissa noin 10 vuotta sitten, sijoittui hienosti SM-12. Itse pääsin tekemään todella mielenkiintoisen tehtävän kello 02.00 suoritetulla rastilla, kun sain vetäistä pintapelastuksessa käytettävän kuivapuvun päälleni ja ampaisin pelastustehtäviin. Mukavia muistoja tuli mieleen ja saatiin niitä taas muutama lisää. Polveni ei pitänyt mäkien alituisesta alastulosta ja asfaltilla kävelystä, joten nyt ilmeisesti patellajänne on ärtynyt. Pari päivää uintia ja kevyttä pyörittelyä fillarilla, niin eiköhän homma taas lähde käyntiin.

Ensi viikolla onkin sitten Helsinki Triathlonin syysleiri Vierumäellä!

Operaatio Rautakausi

2010-09-28T23:02:00.001+03:00

Nyt on renttuilut renttuiltu (heh he) ja eilen alkoi ensimmäinen treenikausi kohti kesän IM:iä. Olen juhlallisesti nimennyt tämän ensimmäisen treenikauden Operaatio Rautakaudeksi. Raportoin treenistä erikseen, mutta eilen tehtiin Teemun kanssa juoksu joka sisälsi myös voimailuliikkeet (tukin nosto, vatsalihakset ja leuanvedot) ja juoksijaliikkeet (löytyy muuten tuolta Triathlonkoulun sivuilta). Tänään iltaa kohti on jalat menossa yhä kipeimmiksi ja kipeimmiksi! :D Oli mahtavaa treenata taas Teemun kanssa kahdestaan ja olin yllättynyt, kuinka hyvät treenipaikat aivan meidän vieressä onkaan! Mutta että ei menisi niin hyvin kaikki, niin nenä on ollut tukossa viikonlopusta saakka, mutta flunssaiselta olo ei muuten kuitenkaan ole tuntunut.

Teemu lähti tänään kohti Espanjaa, ilman minua tällä kertaa. Pärjännee kuitenkin! ;) Täytyy kyllä sanoa, että kun kaulahuivia veti tänään täällä tiukemmalle, niin ajatus Barcelonasta kävi kyllä mielessä. Itse kisassa suomalaisia on liuta, mikä on tietysti hauskaa. Toivottavasti kaikilla sujuu skabat odotusten mukaan.

Teemu tulossa maaliin Tähtisäde(tikku)ajoissa 19.9.2010.

Harjoitusohjelmaa odotellessa

2010-09-21T15:22:00.000+03:00

Nyt on syyskuu edennyt siihen vaiheeseen, että ylihuomenna saan nuotit loppuvuodelle 2010 koskien IM-treeniä. Virallisesti treeni alkaa lokakuun alusta, mutta eihän tässä ole harjoittelematta oltu, vaan nyt olen tehnyt sitä, mikä on tuntunut hyvälle ja mikä on ylipäätänsä huvittanut. Lähinnä se on tarkoittanut kuntosalia, nyrkkeilyä, pyöräilyä ja sählyä. Olen myös yrittänyt suhtautua syyskuuhun siten, että en ole ottanut stressiä siitä ettei harjoituspäiväkirjaan kerry tunteja esimerkiksi kevään malliin. Eiköhän niitä tunteja ala kohta taas tulemaan.

Mielenkiintoisia tapahtumia syksyssä riittää, jos harjoittelua ei sellaiseksi lasketa. Teemu lähtee päättämään kautensa Barcelonaan ja itse osallistun melkein 10 vuoden tauon jälkeen partiotaidon SM-kisoihin Lohjalle. Toki ei sovi myöskään unohtaa Helsinki Triathlonin syysleiriä, jossa on tarjolla hyvää settiä ja mukava startti syksyyn.

Kun yksi kausi päättyy, niin toinen alkaa. Nimittäin pöytäjääkiekkokausi alkoi viime perjantaina ja takana on yksi 3-2 tappio...

Starttilista

2010-09-14T13:08:00.003+03:00

Mahtava ystäväni Maija lähetti minulle viestin koskien Ironman Zurich Switzerlandin 2011 (en kyllästy kirjoittamaan tätä rimpsua) starttilistaa, joka on ilmestynyt kisasivuille. Sarjassani on tällä hetkellä 17 osallistujaa, kaikki varmasti tosi kovia! ;-)

Tässäpä koostetta lausahduksista ja tapahtumista liittyen IM-ilmoittautumiseeni liittyen:

"Entäs jos mää en jaksakaan!?"

"Laitatko sää siihen, että otat Havaijin paikan vastaan, jos saat sen?" - "En. Vai pitäiskö?"

"Onkohan mulla Visalla limittiä?"

"Muutama mäki siellä vaan on. Ihan helppoja! Tasanen ja nopee reitti, ainakin uinnin osalta."

"Teemuko ei tee sitä?" - "Ei varmaankaan." - "No sehän on hyvä, että on yksi täysjärkinen sitten kisan jälkeen mukana!"

"Maalissa on varmaan kaikkia herkkuja. Olutta kanssa. Kauheeta, jos se ei maistukaan!"

*huutoa ja käsien viuhtomista kahden naisen välillä*

Painajaisia mm. siitä, että ajoin tempopyörällä kuten cross traineria ajattettaisiin.

Helppoa tämä elämä! ;-)

Uusi ulkoasu

2010-09-09T19:22:00.000+03:00

Olen saanut jo pitkään palautetta siitä, että blogini nimi pitäisi päivittää. Nimitys "triathlonvaimo" ei enää istu, kun takana on puolimatkan kisoja, maratoneja, pyöräkisoja yms. Triathlonvaimon saa pois blogista, muttei minusta. Kuitenkin olen samaa mieltä ja jatkossa postauksissa keskitynkin enemmän treeneihin, uutuuksiin ja triathlontapahtumiin sekä uutisiin. Siksi tuntui sopivalta vaihtaa blogin ulkoasukin. Melko dramaattinen lopputulos, mutta makustellaan sitä nyt ainakin talvikausi ja katsotaan sitten myöhemmin, josko pehmeämmät värit olisivat paikallaan.

Nokka ja ajatukset kohti Ironman Zurich Switzerlandia.

HCT ja TdH

2010-09-06T20:52:00.000+03:00

Viime viikonloppu oli Helsingissä oikein urheilun superviikonloppu ja erityisesti triathlonistin mieleen. Lauantaina kisattiin koko päivä Uimastadionin tuntumassa Helsinki City Triathlonin merkeissä. Jännitettävää riitti, sillä työpaikalta kisaan osallistui joukkue (ehkä hienoisen painostuksen jälkeen), joka etukäteisspekuloinneissa sijoittui niin kärkipäähän kuin altaan pohjallekin. Lopputulos oli mahtava ja luultavasti näitä miehiä nähdään jatkossakin näissä koitoksissa. Suunnitelmiin kuului luonnollisesti myös neljäs laji ruokineen ja juomineen, mutta allekirjoittanut otti sen osuuden rauhallisesti ja valmistautui seuraavana päivänä käytävään Tour de Helsinkiin.

Jännitystä ilmassa ennen HC Unlucky-joukkueen starttia?


Triathlonistit valmistautuvat starttiin HCT:ssä.

Koska edellinen päivä oli mennyt triathlonkisoissa ja -kokouksissa, niin huono valmistatutuminen sapetti jo etukäteen. Olisi pitänyt juoda enemmän (tai ainakin normaalisti) ja syödäkin vähän järkevämmin. Flunssan poikanenkin oli vaivannut, joten päätin lähteä ajamaan lupsakkaan rivakasti 140 km. Lähtökarsinassani tapasin Pian, jonka kanssa taidettiin ajaa ensimmäiset 60 km. Oli mukavaa ajaa, kun oli hyvää seuraa. Lähdimme alkuperäisestä ryhmästä karkuun ja toisella juottopaikalla jäin kuitenkin "odottelemaan" suurempaa ryhmää ja Pia jatkoi matkaansa vauhdikkaasti. Puolivälin tienoilla tapasin myös seurakaverini Anun ja matka jatkui jälleen hyvässä seurassa. Noin viimeiset 20km ajoin sitten noin 10 hengen ryhmässä ja loppu mentiinkin aika haipakkaa, sillä mittarissa oli koko ajan n. 35km/h kertova lukema. Maalissa olin ajassa 5:35:41 ja keskinopeus oli mittarin mukaan 27,1km/h. Mahtava tapahtuma ja osuin Velodromin seinässä olevaan aukkoonkin, joten kaikki meni hyvin. Maalissa olin hyvävoimaisena ja ajatus 40km lisälenkistä ja maratonista ei tuntunut mahdottomalta (ei olisi kyllä varaakaan).

Iloisia ilmeitä ennen starttia! Vasemmalta: Tuttu (ja turvallinen) ääni kuuluu Aki Tuoviselle, Tempo-Rissanen keskellä ja oikealla minä!

Lähdössä karsinaan.

Reissu ohi ja risottoa nassuun.

Kampurointia Kuopiossa ja mitalisadetta Nokialla

2010-08-19T23:12:00.000+03:00

Paljon on tapahtunut muutamassa viikossa. Päällimmäisenä mielessä tietenkin oma kisani Kuopion Triathlonissa ja Teemun voitokas SM-kisa Nokian täydellä matkalla.

Oma kisani Kuopiossa meni uinnin (500m) osalta erittäin hyvin ajalla 11:08, vaikka uinkin ulkoreunaa. Minun täytyisi uida siellä sisäkaarteessa tai porukan keskellä, koska en suuremmin kuitenkaan hätkähdä porukassa uimista. Uinti sujui hyvään aikaan, joskin silloin alkoi jo tuntumaan tulevat vaikeudet hengityksen kanssa. Pyörän päälle hypätessäni ajattelin vielä, että ajan +30km/h, koska Joroisillakin pidin 28km/h keskivauhtia. Toisin kävi, sillä jo ensimmäisessä mäessä hengitys oli aivan lukossa ja tukossa. Sitten alkoi yskittämään ja tilanne oli kokolailla tylsä. 20 km taittui ajassa 48:39, joka oli suunnaton pettymys keskarin ollessa n. 27km/h. Ajattelin, että nyt sitten yritetään nauttia 5km juoksusta, vaikkei se hauskaa enää ollutkaan. Aika 28:49 ja kokonaisaika painui 1.28.34,7 ja sijoitus naisten kuntosarjassa 28/43... Teemu tokaisi kisan jälkeen, että "nyt tiedät miltä minusta tuntuu!" :) Minulla todellakin on vain yksi vauhti, joten lyhyet matkat voin jättää nyt ilolla rauhaan.

Kuopiossa pyöräosuudella. Kuva Tuukka Miettinen. :)

Saijan kanssa maalissa. Naurattaa jo molempia. Kuva Tuukka Miettinen.

Sitten pääsemmekin "iloisimpiin" tunnelmiin. Itse en uskaltanut osallistua Nokian puolimatkan kisaan, koska sain kunnon haavan jalkaani Kuopiossa kengän hangatessa nahkan pois jalasta. Kyllä, olen ottanut opikseni ja tuo n. 30 sekunnin säästö ei ole sen arvoista. Koska en itse kisannut, pystyin toimimaan virallisena huoltajana Teemulle, kuten niin monesti aikaisemminkin. Samalla huolsin osittain myös Pabloa ja pääsin tietenkin seuraamaan vierestä Söderdahlin Kaitsun jäähyväiskisaa.

Kisa oli Teemun osalta mahtava. Meno näytti alusta asti erittäin vahvalta ja ainoa asia mikä minua jännitti, oli vain kaksi viikkoa sitten ollut pitkän matkan MM-kisa. Maratonin viimeisellä puolikkaalla en voinut välttyä kyyneliltä, sillä tällainen onnistuminen kisassa tuli enemmän kuin tarpeeseen. Ylpeämpi en voisi olla.

Voittaja maalissa ajalla 8.44.14. Kuva Arja Lemmettylä.

Voittaja Tiina Bomanin haastattelussa. Kuva Arja Lemmettylä.

Itselläni ohjelmassa vielä Tour de Helsinki ja Espoon Rantamaraton (puolikas nyt ainakin). Mitäpä muilla? :)

Who will be an Ironman?

2010-08-04T17:56:00.000+03:00

Myöhään eilen illalla tultiin kotiin Saksan pitkän matkan MM-kisoista. Kotona ollaankin sitten tämä keskiviikko ja huomenna ajetaan Kuopioon odottelemaan kisoja, joissa minä kilpailen ensimmäistä kertaa. Uskomatonta mutta totta, olen vältellyt Kuopiossa kisaamista tähän saakka! Tai olen ollut yleensä hommissa, joten annettakoot se minulle anteeksi. 3,5 viikon lomasta ehdin muuten olemaan kotona viisi päivää...

On myös tapahtunut eräs suuri asia. Nimittäin ilmoittauduin Ironman Zurich Switzerlandiin kesälle 2011. Heinäkuussa eräänä kauniina(!) päivänä ohjelmassa olisi 3,8km uintia, 180km pyörää ja maraton. Itsensä sai myös maksaa melko kipeäksi n. 520 euroa, mutta kummillista on, ettei tuo osallistumismaksu juurikaan hidasta ilmoittautumista IM:iin. Tätä projektia voi sitten seurata blogissa seuraavan vuoden ajan! Tervetuloa vaan mukaan! ;)

Joukkueenjohtaja parkkimaksua maksamassa.

Alppitorvikonsertti juuri ennen starttia.

Kuva juuri ennen starttia (elite ja 50+ -sarjat).

Teemu tulossa maaliin. Toinen kisakuva. Ei enää kisan kuvaaminen onnistunut noilla velvollisuuksilla.

Perhe Lemmettylä. Hotellissa Tuukkaa pidettiin meidän lapsena! :D

Näkymä hotellista.

Saksan MM-kisoissa olin mukana joukkueenjohtajana, joka käytännössä tarkoittaa huoltajana/valmentajana olemista. Valmentajana siinä mielessä, että eri maiden liittojen edustajat osallistuvat valmentajapalaveriin ennen kisoja ja valmentajat ovat niitä, jota saavat määrätyissä pisteissä huoltaa elite-sarjan urheilijoita. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin meni huoltohommat itsekseenkin, vaikka kisa oli kahden vaihtoalueen kisa ja siirtymistä (jalan) paikasta toiseen tuli vajaat 15km painava reppu selässä. Lisäksi laskin sijoituksia ja väliaikoja kahdelle urheilijalle (Teemulle ja Tuukalle), joten yhtä virheellistä väliaikaa (+3min) onnistuin mielestäni mallikkaasti. Tuukka oli hienosti 18. ja Teemu (sija 31.) joutui tunnustamaan Alpit tällä kertaa paremmiksi. Rinnekodin nousu ei riittänyt mäkiajoksi tänä vuonna... Mutta vielä on kisoja jäljellä ja kokemuksia sekä ystäviä tarttuu matkaan aina.

Finntriathlon - Joroinen 2010

2010-07-21T16:45:00.000+03:00

Kauhea radiohiljaisuus alkoi juuri edellisenä päivänä ennen Joroisten kisaa ja valitettavasti se jatkui tänne keskiviikkoon saakka. Pahoitteluni, mutta hiljaisuus johtui toimimattomasta nettiyhteydestä ja sittemmin olemattomasta verkkoyhteydestä. Voin luvata, että tein parhaani.

Viime perjantaina ajelimme Joroisiin ja olimme juuri ennen kisainfon alkua perillä lentokentällä. Matkalla pysähdyimme syömään, mutta en juurikaan syönyt, sillä jännitys alkoi kohota. Automatkan loppupuolella uuden sotaratsumme sisälämpötila kohosi vastaamaan huonosti lämmitettyä saunaa, joten aloin epäilemään ettei minusta ole kisan suorittajaksi kun autossa istuminenkin ottaa voimille. Kisainfon jälkeen kävimme uimassa ja siirryimme majapaikkaamme ja siitä kiitos jälleen kerran Kajlle ja Ritalle sekä Hugolle, joka ilahdutti tempuillaan. Pistimme illalla vielä pyörät kokoon ja kävimme koettamassa, että ne ovat kunnossa. Unille ruvettiin noin puolenyön tietämillä.

Kisa-aamu alkoi 6.45 herätyksellä ja puurolautasen väkisin nauttimisella. Sitten urheilutalolle viemään lenkkareita ja muita juoksuvehkeitä sekä tietenkin morjestelemaan kaikkia tuttuja. Tässä vaiheessa Teemu ja minä menimme omia reittejämme, sillä hermoilu olisi kasvanut liian suuriin mittoihin, jos toinen ei olisi saanut keskittyä ja toinen olisi vain rupattanut vieressä. Ajoin noin kolmen kilometrin matkan lähtöpaikalle pyörällä ja olin huojentunut kun näin Maijan rannassa. Juuri ennen starttia hivuttauduimme oikeaa laitaa kohti ja paukusta ampaisimme matkaan.

Uinti lähti hyvin liikkeelle ja sain rytmistä nopeasti kiinni. Hoin itsekseni mantraa: "rauhaa ja voimaa" ja pian olinkin ensimmäisen poijun ruuhkassa. Aamuisen empimisen jälkeen päätin uida (tai Teemu, Maija ja Antti sen päättivät) ilman märkäpukua ja täytyy sanoa, että en katunut sitä ratkaisua misssä välissä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen otin huikan vettä ja jatkoin toiselle kierrokselle, jolloin hieman kiristin vauhtia. Uintiaika 45:42 on aika, johon voin olla tyytyväinen varsinkin kun uin ilman märkäpukua.

Vaihto oli nopea ja juoksin (pakko, sillä muutkin letkassa juoksivat) mäen ylös ja hyppäsin pyörän selkään. Teemun ohjeiden mukaan pyrin saamaan rytmin nopeasti pyörimään ja join ensimmäisen vesipullon ja geelin melko nopeasti. Pyörä kulki kyllä hienosti ja taitoinkin matkan 28 km/h keskinopeudella. Geelejä ja juomaa meni ja tavoitteena oli juoda tarpeeksi pyörän aikana. Yllätyksekseni ohittelin melko paljon viimeisellä kierroksella, eivätkä ainakaan kaikki tulleet ohi juoksun aikana. Pyöräaika 3:15:25 ja taas yhtä hymyä! Olin ajatellut, että Teemu tulee maaliin ennen kuin minä lähden juoksemaan, mutta olinkin hieman nopeampi!

Juoksuun lähtö oli yhtä hankalaa kuin kuvitella saattaa. Ensimmäinen kierros oli aikamoista teputtelua, mutta sitten sainkin rytmistä kiinni ja ylämäkiosuudet juoksin jälleen letkajenkan tahtiin. Eli laitoin letkajenkan ns. soimaan hyräilemällä sitä, jotta askel olisi tiheämpi. Suosittelen! Loput kierrokset olivatkin jo ihan mukavaa taivallusta, joskin helle pakotti juomaan ja juoksemaan jokaisen tarjolla olleen suihkun alta. Jääpalat olivat tosi mukava yllätys, mutta ne loppuivat enkä niitä nähnyt enää muilla kierroksilla. Juoksuaika 2:19:00. Maalissa pahan pettymyksen tuotti se, että Tuovinen ei ollut äänessä ja kuuluttamassa maaliintulijoita, vaan lavalla esiintyi joku solisti sen sijaan! Hmph! Tämän meinasin järjestäjille ilmoittaa kehityskohtana tulevaisuutta varten.

Loppuaika 6:20:06,2 ja viime vuoden Boisen 70.3 kisaan verratunna aikaparannusta tuli 1h 20min, joten tyytyväinen saa olla ja olenkin. Kuulema seuraavan tunnin pudottaminen on vaikeampaa, mutta ehkä siirrynkin tästä pidemmille matkoille...

Kisan jälkeen painelimmme suoraan mökille ja nyt vietämme päivän Kuopiossa pyykinpesussa. Huomenna sitten taas painetaan mökkeilemään saareen ja sitten aletaankin virittäytyä pitkän matkan MM-kisoja kohti. Kiitos kaikille kannustuksesta ja onnittelut niille, jotka lauantaina helteessä teräsmiehinä ja -naisina matkaa taittoivat!

2 päivää

2010-07-15T23:36:00.000+03:00

Tänään ensimmäisenä lomapäivänä nukuin pitkään, söin kiireettömän aamupalan ja aamupäivän puuhastelin kotitaloustöitä. Sitten jatkettiin erilaisia kotitaloustöitä ja pestiin pyörät kisakuntoon takapihalla. Kylläpä nyt kiiltää! Lisäksi pakattiin ja tehtiin sisustustöitä. Lounaan jälkeen katsottiin elokuva, jotta minä saisin muuta ajateltavaa... Onneksi Teemun veli Taneli ja hänen vaimonsa Tiina tulivat vielä yökylään ennen siirtymistä häämatkan lämpöön, eli toivottuja vieraita!

Viimeistä viilausta vaille valmista?

Huomenna ajetaan Joroisille ja odotellaan lauantain rientoja!

3 päivää

2010-07-14T22:52:00.001+03:00

Tänään oli iloinen päivä, sillä jäin 3,5 viikon lomalle. Ensimmäinen aikuisten loma ja juhlistin sitä menemällä Maijan ja Teemun kanssa Kuusijärvellä testaamaan eri kisa-asuja ajatellen uintia lauantaina. Märkäpuvulla uinnin saa kyllä heittää mielestään, sillä tällä menolla Valvatus kiehuu lauantaina! :) Uin Kuusijärvellä ensimmäisen kierroksen siten, että minulla oli päälläni kaksiosainen 2XU:n kisa-asu ja sen päällä Orcan vanha maajoukkueasu, joka on yksiosainen kisasuikka. Toisen kierroksen vetäisin pelkällä 2XU:n asulla. Täytyy sanoa, että ensimmäinen kierros oli parempi, sillä kisasuikka varmisti sen, että paketti pysyi ns. kasassa. Joten mitä ilmeisemmin vedän uinnin tuon ensimmäisen kierroksen perusteella kisapuku alla ja kisasuikka siinä päällä.

Töissä olen juonut vissyä (ja vähän syönyt salmiakkia), jotta nestettä tulisi nautittua tarpeeksi päivän aikana. Aika tukala olo on välillä ollut työhuoneessani, sillä ilmastointi ei juurikaan ole tuonut mitään helpotusta eikä ikkunan auki pitäminenkään auta mitään tässä tilanteessa. Eipähän minun sinne tarvitse mennäkään 3,5 viikkoon! :D

Teemun blogissa on meneillään perinteinen Joroisten kisaveikkaus, joten kaikki veikkaamaan! Teemu on heittänyt ilmaan kysymyksen siitä, että saako Törmäsen Marko viimein suomenmestaruuden, mutta rakas aviomieheni on unohtanut vuoden 2006, jolloin Marko voitti ko. mestaruuden ja Teemu oli itse tuolloin toinen! :D

Tämän päivän treeni: (työmatkatempojen lisäksi) uinti 45 min / 1500m

4 päivää

2010-07-13T21:20:00.000+03:00

Neljä päivää enää! Vastahan koitokseen oli kolme kuukautta aikaa. Pikkuhiljaa alkaa myös jännittämään, varsinkin kun tämä helle ei osoita mitään antautumisen merkkejä. Mieleen hiipii epäilys omasta jaksamisesta ja lämmönsiedosta ja olen jo täysin sisäistänyt ajatuksen siitä, että tulen uimaan ilman märkäpukua lauantaina. Huomenna pitää mennä kokeilemaan erilaisia muita yhdistelmiä uintiosuudelle, mielessä päälimmäisenä uiminen kaksiosaisella kisa-asulla, jonka päälle mahdollisesti laitan yksiosaisen, Teemun vanhan kisasuikan. Eri kombinaatioita siis huomenna kokeilemaan Kuusijärvelle.

Vähiin käy ennen kuin loppuu...

Huomenna olisi sitten viimeinen päivä töissä, jonka jälkeen tämä tyttö lähtee lomille. On sitä odotettukin. Ohjelmassa on kisailua, mökkeilyä, Kuopiossa käyntiä, kotona olemista ja sitten kuunvaihteessa MM-kisareissu Saksassa. Mutta ennen näitä täytyy hoitaa yksi hikinen iltapäivä Joroisilla kunnialla loppuun.

Kuva viime lauantain häistä. Brumbrum...

Tämän päivän treenit: 2 x työmatkatempo (á 8 km maastopyörä / 25 min)

5 päivää

2010-07-12T23:09:00.002+03:00

Tänäänkin riitti sitten hellettä ihan koko päivän. Töiden jälkeen käytiin poikien kanssa pelaamassa mini-golfkierros ja yhdellä lyönnillä taisin hävitä ne kamppailut. Sitten puistossa istuskelun jälkeen vedin myöhäisen työmatkatempon (8 km) kohti kotia ja kauppaa ja loihdin syntymäpäiväillallisen ja täytekakun päivän sankarille eli Teemulle.

Lupasin kuitenkin tänään lepopäivän kunniaksi kirjoittaa tankkauksesta ja kisan aikana tapahtuvasta energiatankkauksesta. Koska on Suomen oloon kova hellejakso, on oma suunnitelmani keventää harjoittelua (ei kylläkään liity säähän) sekä syödä ja juoda hyvin. Maltoa en tankkaa lainkaan ennen kisaa, mutta nesteytyksestä täytyy huolehtia ja syödä myös suolaisempaakin ruokaa tässä viikolla.

Pyrkimässä pois järvestä viime kesänä.

Ensimmäiseksi otan alle 15 minuuttia ennen starttia yhden geelin ja huikan vettä päälle. Pyörään laitan valmiiksi kaksi pulloa, jossa toisessa on urheilujuomaa ja toisessa vettä. Koska uinnin aikana todennäköisesti olen menettänyt paljon nestettä, niin juon ensimmäisen pullon vettä suhteellisen nopeaan tahtiin ja rytmistä kiinni saatuani otan ensimmäisen geelin. Geelien ottamista pyörällä jatkan 30 minuutin välein, eli yhteensä 7 geeliä. Ensimmäisen vesipullon jälkeen otan loput urheilujuomana järjestäjiltä, jos se on tarpeeksi laimeeta. Jos suunnitelmaa täytyy siltä osin muuttaa, otan välillä vesipullon geelin kanssa. Juoksussa alustavana suunnitelmana on ottaa geeli joka kierroksen jälkeen, ja jos lopussa tuntuu, niin vaikka useammankin. Eli geelejä juoksua varten olisi hyvä varata 6 kappaletta. Yhteensä geelejä pitää käydä ostamassa 15 kappaletta, jotta niitä ainakin on riittävästi matkassa. Helpompi jättää kuitenkin syömättä kuin kipaista S-markettiin ostamaan banaaneja. Ja nämä asiathan ovat yksilöllisiä, mikä toimii toisella voi toisella olla katastrofi.

Tämän päivän treenit: lepo (työmatkatempo 2 x 25 min / 8 km)

6 päivää

2010-07-11T23:19:00.000+03:00

Eilen vietetiin Teemun veljen ja hänen morsiammensa häitä Kuopiossa oikein kauniissa säässä. Pari oli kaunis ja komea, ja oman lisänsä päivään toivat häihin osallistuneet kadetit perinteineen. Menosta tanssilattialla huolehti oiva orkesteri, joka takasi sen, että mekin poistuimme yöpuulle vasta noin kello kolmen maissa.

Mutta koska kisakausi on meneillään, niin kello 10.00 olimme jo Teemun kanssa pyöriemme päällä menossa omille teillemme. Minä suuntasin entisen joukkuekaverini kanssa Vehmersalmen lenkille ja Teemu taisi ajaa saman lenkin pidettyään ensin pyöräkoulua triathlonkoululaisille. Ainakin herrat Rissanen, Toivanen ja Lemmettylä tulivat meitä vastaan suut virneessä. Minun lenkin tarkoituksena oli laittaa rasvat liikkeelle, eli rasva-aineenvaihdunta. Rasitus ei ollut pääasia vaan se, että keho käyttäisi hyvin rasvoja.

Lupasin kirjoittaa tankkauksesta, mutta koska kirjoitan tätä helteisessä autossa ja akkukin piiputtaa, niin siirrän sen pohdinnan huomiselle.

Terhin kanssa lossilla.

Tämän päivän treeni: pyörä 4h 25min / 101 km

7 päivää

2010-07-10T12:35:00.001+03:00

Kuopiossa häähumun alla kävin juoksemassa 45 minuuttia ja lämmintä oli varjossa +25... Juoksu oli aika ponnetonta, sillä tämä kuumuus verottaa ainakin minua. Mutta hauskaa lenkissä oli se, että sain houkuteltua äitini pyörällä mukaan, joten juomapullokin tuli kuljetetuksi mukana.

Eilen tulomatkalla mietittiin ja suunniteltiin tankkausta ja energiansaantia kisan aikana. Siitä kirjoittelen lisää huomenna.

Lenkin jälkeen on mukava pulahtaa järveen ja kiiruhtaa koti kampaajaa!

Tämän päivän treeni: juoksu 45 min / 7,5km

8 päivää

2010-07-09T22:52:00.000+03:00

Tänään suunnattiin suoraan töistä kohti Kuopiota, mutta matkalla poikettiin ensi viikon pelipaikalle Joroisten Valvatukselle tarkastamaan uintireitti. Reitti on jo merkitty suurin ja näkyvin poijuin. Uin ensimmäisen kierroksen märkäpuvulla ja toisen kierroksen vetäisin kisa-asulla, varmuuden vuoksi. Itse olen niitä uimareita, jotka hyötyy huomattavasti märkäpuvun käytöstä, mutta yllättävän hyvin asento pysyi toisellakin kierroksella. Täytyy sanoa, että Valvatuksen vesi oli melko lämmintä ja märkäpuvulla uidessa tuli hiki. Teemu ui BS:n Zero 3:lla edestakaisin ja ympäri.

Kun Lemmettylän perhe uimassa kävi...

Oma uinti kulki tosin hyvin ja rennosti. Oli yllättävän tärkeää sittenkin päästä uimaan tuo reitti, sillä olen vuosia katsonut ja ihmetellyt uintimatkan pituutta juuri Joroisilla. Näyttää, että poijuja on silmän kantamattomiin, mutta eihän se niin ollut! Epävarmoille tai aloittelijoille neuvoisin, että huonon hetken yllättäessä keskittyy etenemään poijulta seuraavalle ja niin se matka taittuukin. Ei edes ala ajattelemaan koko edessä olevaa uintimatkaa, vaan keskittyy etenemään poijunväli kerrallaan. Huomenna sitten juoksut aamulla ja loppupäivä häähumussa!

Tämän päivän treeni: uinti 45 min / 2 km

9 päivää

2010-07-08T22:43:00.002+03:00

Aamuni alkaa normaalisti 6.30, jonka jälkeen käyn suihkussa herätäkseni ja sitten syön aamupalan sekä luen lehden. Näin olen tehnyt melkein viimeiset 20 vuotta... Sitten ajan työmatkatempon (Jupis valaisi minua tästä lajista FB:ssa, joten kiitos siitä) 8 km töihin ja työpäivän jälkeen takaisin. Tänään kuitenkin (aamutempoa lukuunottamatta) oli lepopäivä ja Teemu tulikin hakemaan minut töistä kravatin ostoon, sillä lauantaina pääsemme odotettuihin häihin. Huomenna ajamme (kyllä, omalla autolla vihdoinkin!) Joroisten kautta Kuopioon ja käydään uimassa ensiviikon pelipaikalla pari kierrosta!

Tällaista lähti mukaan kaupasta. Ei tarvitse enää silkkihuiviakaan Maijalta lainata.

Tämän päivän treeni: lepopäivä

10 päivää

2010-07-07T22:55:00.001+03:00

Olen uskomattomalla tavalla laiminlyönyt blogiani, vaikka pidän tästä kirjoituspuuhasta. Nyt onkin aika tehdä ryhtiliike ja teen sen siten, että kirjoitan päivittäin valmistautumisestani Joroisten puolimatkalle, joka käydään lauantaina 17.7.2010.

Surkealle päivitystahdille on olemassa myös muutama selitys. Juhannuksena olimme Espanjan Vitoria-Gasteizissa pidetyissä ETU:n pitkän matkan EM-kisoissa. Teemu luonnollisesti kisasi siellä ja itse toimin Suomen joukkueen joukkueenjohtajana.

T1, pyörää viemässä.

Jarmo ja Teemu.

Reissu oli mukava, joskin kisat oli vähintääkin mielenkiintoiset järjestelyiltään. Kun kotiuduimme, meillä oli muutto ensimmäiseen omaan kotiimme, joten hässäkkää on ollut ja kunnolla ei meinaa ehtiä edes nukkumaan.

Omassa kodissa on hyvä testailla esimerkiki uutta sohvaa.

Mutta se siis selittelyistä. Tarkoituksenani on siis raportoida valmistautumisesta päivittäin. "Lähestymissuunnitelman" seuraavaksi 10 päiväksi on tehnyt Teemu ja siihen on hyvä luottaa, sillä meniväthän viime kesän HIM ja maratoni oikein mallikkaasti.

Tämän päivän treeni: pyörää 1h 45min (sis. 5 x 5min kovaa) / 40km

Triathlonbuumi

2010-06-08T23:14:00.000+03:00

Tänään aloitettiin Helsinki Triathlonin Rykäsyt Vantaan Kuusijärvellä. Ja osanotto oli aivan uskomatonta. 57 triathleettia lähti kisaan ja kymmenkunta veti matkan kilpailun ulkopuolella, vaikka olisivat hyvin voineet kisatakin. Ministeri Stubb lähetti kisaajat matkaan ja itse olin jälleen kellokaisana. Mutta luvalla voin varmasti sanoa, että Suomessa on aivan mahtava triathlonbuumi! Koko piäkaapuntiseuvun triathlonkerma oli kokoontunut viileään kesäiltaan kisaamaan, tapaamaan lajitovereita ja pitämään hauskaa.

Tapahtumia on riittänyt myös muuten. Päätettiin ottaa yksi aikuistumisaskeleista ja ostettiin asunto. Munkkiniemen kreivittärenä olo loppuu kuunvaihteessa, mutta parempi asuminen ja vehreämmät treenimahdollisuudet veivät voiton. Yksi murhe tässä kyllä tuli, sillä joudumme lopettamaan Maijan kanssa viikoittaisen klo 6.30 aamu-uinnin Töölössä/Stadikalla. Mutta eiköhän tästäkin selvitä. Seuraavana ostoslistalla on auto.

Reilu viikko sitten juostiin Naisten Kymppi. Työnantajan suosiollisella avustuksella päätin joulun seutuun viime vuonna osallistua ja kokea tuonkin tapahtuman. Valmistautuminen ei ollut ihan oppikirjan mukainen, sillä edellisenä päivänä oli työkaverini häät ja tuli vietettyä 14 tuntia uusissa korkokengissä, välillä tanssilattialla keikkuen. Koska juhlat olivat mahtavat, tuli myös nukuttua liian vähän, (mutta muuten olin ns. "siivosti"). Ajattelin, että jos pääsisi alle tuntiin, mutta 56 minuuttia oli kyllä melkoinen yllätys valmistuminen huomioiden! Kiitos kovasti Ullalle, jonka kanssa juostiin yhdessä rintamassa maaliin saakka. Muuten olisi vauhti ehkä ollut hitaampaa.

Ja Joroisten kisakin lähestyy hitaasti, mutta varmasti. Ja sitä vartenhan tässä on treenattu. Viime viikon harjoitukset:

maanantai: kuntopiiri 45 min
tiistai: juoksu 7,4km 45 min
keskiviikko: kuntosali 60 min
torstai: ap: uinti 1 km 30 min / ip: pyörä 48 km 1,5 h
perjantai: lepo
lauantai: uinti 1,5 km + juoksu 3,5 km 65 min
sunnuntai: pyörä 105 km 4 h 30 min

Yhteensä noin 10 h

Kilpa(iluihin)varustelua

2010-05-13T18:20:00.005+03:00

Yritin olla otsikon suhteen näppärä, mutta yritys jäi aika väsyneelle tasolle. No, niin taidan olla minäkin. Odotan viikonloppua, jotta saa univelkoja maksettua.

Viime lauantaina osallistuimme yhdessä Teemun kanssa Länsiranta-Hölökkään jo toisen kerran. Itse olin naisten 7 kilometrillä kolmas ajalla 39:27.61. Aika osoittaa minulle erittäin suurta kehitystä juoksuvauhdissa ja antaa ilon aihetta. Teemu voitti 13,6km kisan ajalla 50:33,95. Hölökkä on erittäin hyvin järjestetty kyläkisa, jossa on hyvä ja lämmin tunnelma sekä vaihteleva maasto.

Lauantai kului varusteiden päivittämisen merkeissä ja jouduimmekin lähtemään ennen palkintojenjakoa triathlonkoulun varusteseminaariin. Tosin ensimmäisen hankinnan tein jo hölökkä paikalla, kun ostin uudet kisakengät. (Seuraavat kuvat valmistajien sivuilta).

Adidaksen AdiZero Adios -kisatossut Forte Sportilta

Loput hankinnat teinkin ScorpionStorelta:

Harjoituskengäksi Karhun M2.

2XU:n toppi (vanhempi malli = mm. leikkaukset eri tavalla)

sekä alaosa.

Ja kesän aurinkoisiin keleihin blueseventy:n visiiri.

Ja vielä pyörään mittari Sigmalta (906).

Kelpaa sitä nyt sitten valmistautua kesään. Ja jos ei ole vauhtia, niin ainakin näyttää hyvältä. :D

There´s no stopping me...

2010-05-03T20:42:00.002+03:00

Wau, Mallorcan leiri on nyt ohi ja viimeisen 24 tunnin aikana olen pyöräyttänyt neljä koneellista pyykkiä. Aivan mahtava reissu on takana ja loistava startti kevään treeneille. Yhteensä harjoittelua välillä sunnuntai-lauantai tuli noin 22 tuntia, joka on kaikkien aikojen määräennätys. Harvemmin sitä kuulaa työnnettiin ja salibandya pelattiin 20 tuntia viikossa...

Lajivalikoimaan leirillä kuului koko kova kolmikko, mutta pyörää tietenkin eniten. Juoksua hieman pyörän päälle ja kerran tein yhden pidemmän lenkin (n. 12km) auringon paahteessa. Kolme kertaa (30min/kerta) kampesin itseni mereen uimaan ja kuvastakin välittyy innostus moiseen, aamuvarhaisella tehtävään toimintoon. Neljäskin kerta oli lähellä, mutta kun muiden uidessa kaukana edellä nostin päätäni tähystääkseni eteenpäin, näin salamoiden iskevän läheisiin vuoriin. Uikutin kuin koira ja pakenin paikalta häntä koipien välissä.

Pyörällä (jonka muuten kokosin ja pakkasin itse) sain ajaa enemmän kuin koskaan ennen, yhteensä vajaat 350 km. Reitit olivat aivan mahtavia ja vaihtelevuutta löytyi joka lähtöön. Yhdessä saksalais-suomalaisessa ajoryhmässämme oli mainiota porhaltaa menemään. Salarakkaani (Scorpion) sain myös uudet kumit alleen (kuvassa vanhat), sillä kävimme hurvittelemassa Decathlonissa. Reissu senkuin kallistui...

Majoittauduimme Club Polentiaan, jossa hintaan kuului myös aamupala ja päivällinen. Asiakaskunta koostui suurimmaksi osaksi saksalaisista ja englantilaisista pyöräilijöistä ja pyöräkenkien kopina kuuluikin aamusta iltaan ympäri resorttia. Hotellilla on lisäksi mm. kuntosali ja 25m uimaradat sekä lähistöllä on myös hyvät juoksureitit. Samaan aikaan reissussa oli useita mukavia ystäviä ja tuttuja, joten hauskuutta riitti monessa muodossa, kommelluksiakin.

Puolenpäivän ajan olimme Teemun kanssa myös turisteja ja minä pääsin vuorille autokyydillä. Kauhean korkealla oltiin ja päässä huimasi. Huimasi myös ajatus, että nousut pitäisi nousta pyörällä ylös ja minä fanitankin kaikkia, jotka niin tekevät. Ja uskaltavat myös laskea alas. Valmentajani (Teemun) arvio oli, että minä voisin nousta muiden koukkupolvien mukana vuorille jo ensi vuonna. Alas tulemiseen menisikin suunnilleen yhtä pitkä aika.

Säät olivat aivan loistavat ja kunnon pyöräilijärusketusrajatkin on ensimmäistä kertaa hankittu. Olen niistä hyvin ylpeä. Väsymyskin alkoi painaa viimeisinä päivänä ja mielenkiinnolla odotan millainen työviikosta tulee. Väsymys näkyi ennen kaikkea normaalien asioiden hoitamisen viivästymisenä ja tietenkin huonoina juttuina. Mutta tuo väsymys on tavallaan sellaista hyvää väsymystä ja häviää levolla.

Täytyy vielä todeta, että pyörän suhteen leiri antoi roimasti lisää itseluottamusta. 100km lenkki on ns. kevyttä kauraa (voi se olla yhtä kärsimystäkin) ja Joroisten kisaa alkoi odottamaan ihan toisella tavalla. Rääväsuut alkoivat povaamaan kuntosarjan voittoa ja Tiinakin kyseli, että pitäisikö hänen alkaa jo huolestumaan. Sovittiin, että palataan tähän asiaan sitten 40 vuoden päästä uudelleen... ;D

Loppuun vielä speksit viikon liikuntasuorituksista:

sunnuntai: pyörä 2h10min + juoksu 20min

maanantai: pyörä 4h35min + juoksu 10min

tiistai: pyörä 4h

keskiviikko: uinti 30min (lepopäivä)

torstai: pyörä 4h30min

perjantai: ap: uinti 30min sekä ip: juoksu 1h25min

lauantai: pyörä 2h10min

Total: noin 22 tuntia

Ja hei, Joroisten kisaan on aikaa 75 päivää! Oletko Sinä jo ilmoittautunut?!

Mallorcan leiri - osa I

2010-04-30T12:34:00.001+03:00

Terveiset Mallorcan leiriltä! Enää kaksi treenipäivää jäljellä ja pikaisesti täytyy todeta, että parempaa leiriä saa hakea! Olen ajanut enemmän kuin olisimme Teemun kanssa voineet kuvitellakaan ja nauttinut joka hetkestä. Maisemat ovat uskomattoman hienoja ja seurakin ollut hyvää. Yhteislenkkejä on tehty isommissa ja välillä pienemmissä porukoissa. Säät ovat olleet mainiot ja mieli korkealla. Viidessä päivässä treeniä tuli yli 17 tuntia, joka todella on jonkinlainen ennätys. Tarkoitus olisi viedä luku yli 20 tunnin.

Kuvia ja paremmat selvitykset sitten ensi viikolla. Tänään pidän pyörättömän päivän ja aloitin jo päivän uimalla meressä 30 min. Jatkan tästä päivää pitkällä juoksulla ja pulahdan sitten vielä altaaseen. Sanoinko jo, että aurinko paistaa ja rusketusrajatkin ovat kuin oikealla pyöräilijällä? Aikamoista elämää tämäkin!

Hauskaa vappua!

"Kun Lemmettylän akka hiihtämään läksi..."

2010-04-06T22:31:00.000+03:00

Pääsiäinen on vietetty ja huhtikuun olisi tarkoitus olla ensimmäinen kuukausi, kun treenimääriä olisi tarkoitus tarkistaa ylöspäin. Pääsiäisenä suuntasimme Kuopioon, missä kävin hiihtämässä talven viimeisen lenkin Puijolla. Onnistuin myös heittäytymään alamäessä pöpelikköön, ja tuloksena mojovat mustelmat ulkoreidessä. Ei ollut (taaskaan) Lemmettylän akan hiihto lasten katsottavaa...

Tapahtui myös mukaviakin asioista! Kävimme maalla ja pilkillä. Me neljä pilkkijää saimme ihan lyhyessä ajassa kukkoahvenet, mutta minä vastasin päivän suurimmista ahvenista (Teemu pienimmistä)! Ja se on jo aika paljon, sillä mukana oli pilkkikalastuksen suurmestareitakin.

Viime viikon harjoitukset seuraavaksi:

maanantai: kuntosali 70'
tiistai: pyörä (trainer) 60'
keskiviikko: sähly 60'
torstai: uinti 35'
perjantai: hiihto 45'
lauantai: lepo
sunnuntai: uinti 60'

yhteensä: n. 5 tuntia

Sunnuntaina harjoittelin appivanhempien taloyhtiön uima-altaassa (12m) volttikäännöstä Teemun johdolla. Harjoituksista on olemassa videoaineistoa, jossa valmentajan kommentit valmennettavan ollessa veden alla ovat pedagogisesti vähintääkin arveluttavia.

"Kylmää vettä!"

2010-03-14T21:01:00.003+02:00

Koska yksi tämän blogin pitämisen syistä on täysin itsekäs, julkaisen juhlallisin menoin kuluneen viikon treenit näin sunnuntain kunniaksi. Kokonaisrasitus kasvoi jälleen loppuviikosta vähintäänkin kohtuulliseksi, mutta sitten tehdään vähemmän mutta sitäkin laadukkaammin.

Maanantai: kuntosali 65'
Tiistai: pyörä (trainer) 60'
Keskiviikko: juoksu 45' + kuntopiiri 15'
Torstai: uinti 30'
Perjantai: uinti 30'
Lauantai: pyörä (HelTri:n spinning) 85'
Sunnuntai: uinti 65'

Yhteensä: noin 7h

Mutta millainen uinti olikaan sunnuntaina ohjelmistossa! Kun Maijan kanssa suunnattiin altaaseen, niin jo vähän etukäteen hirvitti, että näinköhän saadaan ohjelma vietyä läpi. Oltiin täpinöissämme ja lopputuloksena yksi parhaimmista uinneista sitten viime syksyn. Kiitos tästä kuuluu tietenkin ohjelmoijalle, eli Teemulle.

Uinti 2000m

Alkuverra 400m:
- 100 vapari
- 100 selkä
- 50 rinta
- 6*25m potkut kiihdyttämällä
Tekniikka 500m:
- 6*25 yhdellä kädellä
- 3*50 jossa 25 etuskulling + 25 vapari
- 8*25 lauta polvien välissä
Sarja 1000m vapari:
- 100 vauhti 1
- 200 vauhti 1
- 400 vauhti 1
- 200 vauhti 2
- 100 vauhti 3
Loppuverra 100m:
- 25 selkä
- 75 mahdollisimman rennosti

Bike like a girl

2010-03-13T22:23:00.002+02:00

Scorpion on saanut hieman näin kevään kynnyksellä väriä pintaansa. Tilasin tankoteipit, juomapullotelineet ja vaihtajien suojat Probikekit:stä ja muutaman päivän jälkeen pääsin asennushommiin. Tankoteipin vetäminen oli jännittävää, mutta rauhallisesti toimien (ja Teemun pikkuriikkisellä avustuksella vaijereiden kanssa) lopputulos oli vähintäänkin hyvä. Olisihan se hienoa, jos vielä löytyisi sopiva kisa-asu, joka olisi sävysävyyn. Minulla on varmaankin kolmenkympin kriisi, mutta nähtävästi rahaa on sen verran ylimääräistä, että vaihtaa sitten vaikka pyörän osien väriä. En malta odottaa, että pääsen ajamaan Mallorcalle ensi kuussa!

Malttia on koeteltu muutenkin viime aikoina, kun astma ilmoitti olemassa olostaan taas tammikuisen flunssan seurauksena. Yskä on pahankuuloista, mutta itsehän sitä ei "huomaa". Nyt kuurin jälkeen tuntuisi pahenemisvaihe olevan mennyttä. Treeniä olen kyllä tehnyt, maltillisesti tosin ja muutaman päivän pidin lääkärin kehoituksesta täyslepoa. Mutta eihän se ole sama asia, kun henki ei kulje normaalisti.

Nautitaan nyt valosta ja siitä, että energiaa on koko ajan lisää. Ei mene enää kauan aikaa, kun päästään ajamaan pitkää siivua pyörällä!

Finntriathlon 2010

2010-02-21T14:12:00.004+02:00

Ilmoittauduin juuri Joroisilla 17.7. käytävään puolimatkan Finntriathloniin. Hulluuttani varmaankin, mutta täytyyhän se tämäkin kokea. Lisäksi olen saanut lupauksia FB:ssä ihmisiltä, jotka lähtevät matkaan "kanssani". Ja kannustus on myös varmistettu, kuten myös banquetti illalla. Omana tavoitteena alittaa 7 tuntia, jonka järjestäjä on ilmoittanut ajanoton kestoksi.

Tuo "cut off time" voisi olla uusien harrastajien/kisaajien kannalta löysempikin (esim. 8h), sillä ensimmäistä kertaa kisaan osallistuva vertaa edellisten vuosien tuloksia, omaa vauhtiaan ja mahdollisuuksiaan ehtiä tuohon maksimiaikaan. Maaliin varmastikin ehtii jokainen, mutta olisihan se mukavaa päästä virallisen ajanoton puitteissa maaliin, siinä ensimmäisessä puolikkaassa. Mutta treeni auttaa tähänkin asiaan! :)

Pikatriathlon 2009.

Tammiflunssa, tuo alkuvuoden vitsaus

2010-02-17T21:24:00.004+02:00

Kyllä tämä talvi on ihmeellinen juttu. Ja vielä ihmeellisempi on tammiflunssa, joka on yhtä varma kuin verot. On hermoja raastavaa levätä, kun samalla miettii menetettyjä harjoitustunteja. Kaikki tietävät, ettei kipeänä saa urheilla, mutta minua ainakin tuo lepääminen ärsyttää. Harjoituspäiväkirja näyttää nollaa ja verenpaine uusia ennätyslukemia. Nyt kuitenkin taas treeni maistuu ja henkikin kulkee entiseen malliin. Viikko-ohjelman julkaisen sitten juhlallisesti sunnuntaina.

Triathlon on työllistänyt vapaa-aikana kohtuullisesti, vaikka kesä on vielä kaukana edessä. TRI-lehti on yksi mukavimmista tehtävistä, joka toistuu kuukausittain. Myös liiton uusi hallitus on järjestäytynyt ja toivon mukaan entistä innokkaampana ja valmiina paiskimaan töitä. Tunnetusti en blogissani käsittele liiton tai seuran asioita sen kummemmin, niistä saa toki olla yhteyksissä esimerkiksi s-postilla (etunimi.sukunimi@gmail.com). Aktiivisia toimijoita luonnollisesti kuitenkin toivoisi jokaiseen seuraan ja yhdistykseen.

Rakas aviomieheni on kiistattomasti ohjannut ja kaitsenut pian satoja (eli enemmän kuin 100) triathlonisteja lajin pariin erilaisissa triathlonkouluissa ja vastaavissa. Olenpahan itsekin aktivoitunut tällä saralla ja kasannut joukkueen työkavereista ensi kesän Helsinki City Triathloniin. Itse jäin ns. varamieheksi, mutta kolme uutta triathlonistia siis plakkarissa kesällä. Edellyttäen, että uintiosuudella ei tule pohjakosketusta, pyörästä saadaan lastenistuin irti ja juoksuosuudella pysytään reitillä.

Seuraava keskustelu käytiin jossakin päin Kuopiota ennen Lemmettylän perheen Helsinkiin muuttoa:

- Mittee työ sinne Helsinkiin määttä?
- Arja sai vakituisen työpaikan sieltä, ja on vielä oman alan hommia.
- Kyllä teillä nyt jiäpi hiihot ja muut ku eihä siellä oo ees lunta.

Kuva kotioven edestä.

Juhlaviikko onnellisesti ohitse

2010-02-09T22:09:00.004+02:00

Viime viikkoa voi hyvällä tahdollakin sanoa juhlaviikoksi. Oli kolmatta hääpäivää, syntymäpäivää ja vielä kisareissu Venäjälle. On sanomattakin selvää, että eihän moista kenenkään kunto kestä ja nyt sitten podetaan talven toista flunssaa. Sopivasti lepoviikon jatkoksi. Harmittaapahan ainakin kunnolla.

Mutta se Venäjän reissu. Lähdimme matkaan perjantaina 15.23 Repinillä kohti Pietaria ja matka sujuikin loistavasti rajamuodollisuuksia hoidellen ja ravintovaunussa seljankakeittoa syöden. Pietarissa vastassa oli toppatakkimiehiä ja järjestelyt pelasivat mainiosti. Kyydin lisäksi meidät saateltiin mökin ovelle asti odottamaan huomista kisapäivää. Hepojärvellä hiihdettiin 50K vapaalla hiihtotyylillä ja järjestelyt olivat tässä Russialoppet-sarjan kisassa mainiot. Täytyy kyllä todeta, että meistä pidettiin oikein hyvää huolta. Lisäksemme matkassa olivat myös Kojootti ja Heinosen Pasi.

Teemun kauden ensimmäinen hiihtokisa oli menestys neljännellä sijalla. Kisassa oli vauhtia, aivan toista kuin Suomen massahiihdoissa. Tulokset löytyy täältä. Parhaimmat palkinnot sai kuitenkin Pasi, joka oli laitettu syystä tai toisesta väärään sarjaan ja kotiin viemisinä hänellä oli "valehtelematta" tulitikkuaskin kokoinen, venäjänkielinen väritelevisio, diplomi ja mitali. Lisäksi Teemun (tai meidän) sukunimi sai jälleen aivan uuden kirjoitusasun järjestäjien toimesta: Lemmehult. Lauantaina kisan jälkeen suuntasimme Pietariin ja iloinen seurue piti banquettia asiaan kuuluvasti. Sunnuntaina ohjelmassa turistimeininkiä ja kotimatka.

Edistystä!

2010-01-24T10:35:00.005+02:00

Alkuvuosi on mennyt suhteellisen nopeasti ja samaa rataa: herätys, töihin, kotiin, treeneihin, kotiin syömään ja nukkumaan. Toisinaan treenit on korvattu muilla triathloniin liittyvillä aktiviteeteillä. Puuhaa onkin riittänyt ja siitä kärsii kotitaloustyöt. Kaikkea sitä joutuukin kärsimään!

Treenirintamalta on tullut hyviä uutisia. Eilen sain kuulla erittäin luotettavalta taholta uintini kehittyneen parempaan suuntaan. Tällä tiedolla jaksaa taas katsella kaakelia tämän vuoden ja hyvä mielikin siitä tuli. Tässä parin vuoden aikana on joutunut nöyrtymään niin monta kertaa näiden kolmen lajin parissa, että positiivinen palaute on mahtavaa (vaikka minkä kokoisina annoksina). Tosin palasin maanpinnalle harjoitellessamme volttikäännöstä varten kuperkeikkaa. How hard is that! Tai sanotaan niin, että itse kuperkeikka onnistuu kyllä vedessäkin, mutta voi sitä naurun määrää kun nenä ja otsaontelo ovat täynnä vettä. Ja kyllä, osaan puhaltaa ilmaa ulospäin, mutta tässä nyt on vielä vähän hiomista!

Pakkanen on paukutellut huimia lukemia, mutta tämän viikon treenit menivät seuraavasti:

maanantai: kuntonyrkkeily 60 min (huom. sykkeet 150/184)
tiistai: lepo
keskiviikko: pyörä (trainer) 45 min
torstai: pyörä (animal spinnaus) 60 min
perjantai: uinti 35 min
lauantai: uinti 70 min
sunnuntai: pyörä (trainer) 120 min

Total: n. 7h

Torstaina suuntaamme iloisella joukolla Tahkolle hiihtoleirille. Lisää raportointia luvassa. Etelän leirikin on suunnitteilla, joten siitäkin lisää sitten seuraavan kerran!

Mitähän vuonna 2010?

Vuosi 2009

2010-01-02T19:09:00.002+02:00

Vuosi 2009 on saatu onnellisesti päätökseen ja on aika kirjoittaa yhteenveto menneestä 12 kuukaudesta. Vuosi oli jälleen hyvin tapahtumarikas. Sain graduni kirjoitettua ja YTM:n paperit käteeni 3,5 vuoden opiskelun jälkeen. Neljä päivää ennen todistuksen saantia aloitin työt Helsingissä, jonne muutimme viime maaliskuussa. Vakinainen työ tuntui lottovoitolta. Uusia, mukavia tuttavuuksia on syntynyt ja elämä pyörii taas radallaan.

Perinteisesti edellistä vuotta käsittelevä postaus on sisältänyt harjoituspäiväkirjasta poimittuja numeroita. Numerot eivät sinänsä kerro kaikkea, mutta vertailua voi kuitenkin tehdä tuntien ja kilometrien perusteella siten, että tasoisenikin matemaatikko ymmärtää sanoman. 28.12.2008 lupasin itselleni nostaa harjoittelun vuositasolla 400 tuntiin vuonna 2009. Tässä kuitenkin epäonnistuin, sillä lukemaksi tuli pyöreä 300 tuntia (vuonna 2008 291 tuntia). Laskuihin kelpuutan ainoastaan "tarkoituksella" tehdyt harjoitukset, en esimerkiksi hyötyliikuntaa tai töihin menoa pyörällä tms.

Kuntosali/kuntopiiri: 42 h
Mailapelit: 30 h
Uinti: 50 h / 83 km (49 h / 69 km v. 2008)
Pyörä/trainer: 77 h / 635 km (62 h / 384 km v. 2008)
Juoksu: 64 h / 457 km (27 h / 194 km v. 2008)

Ainoa harmitus on vähäiseksi jääneet pyöräkilometrit, mutta on ainakin helppo asettaa tavoitteita sen suhteen vuodelle 2010. 1000km olisi mukava tasaluku. Ja jos uudelleen jahdattaisiin sitä 400 tuntia. Siinä jahdissa onkin mukavia ihmisiä mukana, joten treeni on hauskaa ja jos tässä pikkuhiljaa voisi pitää vähän vauhtiakin treeneissä. Tästä ISO kiitos Teemulle, Maijalle, Terhi P:lle, Jarkalle, triathlonkoululaisille, triathlonseuralaisille ja kaikille muillekin kannustaneille ja kilpakumppaneille. Kannustus ennen puolimatkan triathlonkisaa oli huikeaa niin blogissa kuin Facebookissakin. Maratonilla matkaa auttoi Teemun lisäksi Tiina ja Taneli, lisäksi arvokkaita neuvoja sain appiukoltani Pertiltä. Kiitos.

Vuosi sitten listasin poat urheilulliset/liikunnalliset tavoitteet seuraavasti: 1) pysyä terveenä, 2) kisata puolimatkan kisa maaliin saakka, tai ainakin päästä ajamaan pyöräosuudelle ja 3) juosta maraton. Nyt voin todeta: "Been there, done that, got the T-shirt!" :D Isoin kiitos tavoitteiden toteutumisesta kuuluu Teemulle. Kiitos, että uskoit ja jaksoit.

Tyyliä pikkurahalla

2009-12-20T12:50:00.004+02:00

Eilen lauantaina oli ohjelmassa mm. joulusiivous, josta mielestäni alkaa joulu. Innostuin siivouksen jälkeen kuvaamaan kotiamme ja erityisesti lajiin liittyviä sistuselementtejä ja mielenkiintoisia huomioita. Ideat ovat vapaasti käytettävissä!

Muisto, muistutus, saavutus, onnistuminen, motivaattori...

Ihmetys ja ylpeyden aihe.

Hienoja hetkiä.

Maljakko ilman tekokukkia.

Yksi hienoimmista palkinnoista Hollannista.

"Raamattu" puolankielen oppikirjan ja hääkuvien välissä.

Uintikaapista paljastui melkoinen kokoelma. Luulisi uinnin sujuvan jossakin vaiheessa.

Hyvää joulua kaikille!

Triathlonvaimo neuvoo: TRI-sanasto

2009-12-15T21:38:00.006+02:00

Viime postauksessa tuli luvattua, että seuraavassa "numerossa" on legendaarinen Triathlonvaimo neuvoo -osio. Tällä kertaa osiossa käsitellään triathlonaiheista sanastoa, tulevat TRI-vaimot, ottakaapa opiksi olkaa hyvät! ;-)

Puolimatka
Kyse ei ole mistään baarista tai pubista kuten puolimatkan krouvi, vaan triathlonmatkasta joka sisältää 1,9km uintia, 90km pyöräilyä ja puolimaratonin.

Aerobar
Helposti sekoitettavissa samoin kuten puolimatkakin. Kyse ei ole kuitenkaan trendikkäästä baarista, vaan pyörään mahdollisesti lisättävistä lisätangoista, jotta päästäisiin aerodynaamisempaan ajoasentoon ja mentäisiin siten lujempaa.

Märkäpuku
Nyt täytyy olla tarkkana, että ei sotkeennu märkäpuvut ja märkäpaitakisat. Triathlonisti vetäisee märkäpuvun niskaansa ennen starttia, jotta veden kylmyys ei haittaisi, uintiasento pysyisi ja kyllähän se kelluttaa ihan mukavasti. Märällä T-paidalla en kehota koettamaan, muuta kuin sitten niissä ihan toisissa kisoissa.

Runko
Triathlonistin puhessa erikokoisista rungoista tyyliin: "Sen runko oli kyllä minulle ihan liian iso", ei kannata välittömästi pillastua. Luultavasti (toivottavasti) kyse on pyörän rungosta ja sen koosta. Sen oikean valitseminen voi olla hyvinkin hankalaa.

Lättärit
Lättäriharjoituksilla ei ole mitään tekemistä latinotanssien kanssa. Kyse on muovisista läpyköistä, joilla tehostetaan käsivetoja.

Pullari
Ei liity mitenkään purjehdukseen, vaan tämä uimarin harjoitusväline voidaan laittaa jalkojen väliin kelluttamaan niitä (jalkoja).

PK-seura
PK-seura (= peruskuntoharjoitus) liittyy lenkkeilyyn, joskin ikävä kaiku tällä termillä on. Kannattaa kuitenkin varmistaa asia ennen suurempaa välien selvittelyä!

Mitä vielä?

Jos sul´ lysti on niin...

2009-11-29T21:19:00.003+02:00

Tämän viikon tiistaina oli Helsinki Triathlonin syyskokous, jossa erovuoroisten hallituksen jäsenten tilalle valittiin uusia. Minulla on ns. "ilo ja kunnia" päästä työskentelemään uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa seuran hallituksessa. Viikonloppuna triathlonliiton hallitus kokoontui lauantaina ja liittokokous sunnuntaina Peurungalla. Rookie-vuoteni liiton hallituksessa on nyt loppumassa ja odotan innolla seuraavaa. Oppivuosi on nyt käyty ja tunnen, että annettavaa on yhä enemmän sekä seura- että liittotasolla.

Omat treenit pyörii, mutta vielä en ala kirjaamaan niitä täällä blogin sivuilla. Vuodenvaihteen alla töissäkin on erinäisiä kiireitä, joten päivät tuppaavat venymään ja kokonaisrasitus siten kasvaa melko korkeaksi. Tämän hetken suosikkitreenejä ovat torstaisin 6.15 tapahtuva aamu-uinti yhdessä erään lajitoverin kanssa, IK 32:n Animal Spin, sekä tietenkin tekniikkaan pureutuva uinti lauantaisin. Sähly nyt on aina mukavaa! Ja pöytälätkä, mutta sitä nyt ei oikein voi laittaa harjoituspäiväkirjaan.

Kesäkuu 2009. IM Boise 70.3.

Vieläkään en ole päättänyt ensi kesän kisoja tai mahdollista leiriä. Tässä tietyisti auttaisi myös se, että rakas aviomieheni olisi välillä kotona ja häntä näkisi enemmänkin kuin pidemmillä suorilla. Kuitenkin taitaa olla vielä nimittäin niin, että hänen mukaansa tätä lajia meidän perheessä edelleen tehdään; Ryhmä 1 ja Haastaja.

Seuraavassa kirjoituksessa legendaarinen Triathlonvaimo neuvoo -osio!

Finally back in business?

2009-11-16T14:30:00.005+02:00

No niin tietenkin kävi, että Helsinki Triathlonin syysleirin jälkeen tulossa ollut lentsu iski päälle ja puolitoista päivää olin poissa töistäkin kuumeen ja nuhan vuoksi. Meni siinä sitten melkein viikko, ettei ainoatakaan treeniä voinut tehdä ja PK-kauden aloitus meni siten mönkään. Kyllä harmitti. Mutta ei voi mittään, eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! ;-)

Rokotettavanakin olen ehtinyt viime viikolla käymään ja juuri äsken kotiuduttiin Tukholman reissusta, missä käytiin mm. Vasa-museossa ihastelemassa Vasa-laivaa ja ruotsalaisten sotasaavutuksia. Päästäksemme eroon arjesta, meidän on ilmeisesti välttämätöntä linnoittautua laivaan, jossa ei ole yhteyksiä eikä kuuluvutta. Viime viikolla käväisin myös Pinkin keikalla ja Jokerit-HIFK pelissä.

Mutta josko nyt pääsisi treenin makuun, blogikin on jäänyt paitsioon. Loppuvuosi on kiireinen, mutta sehän on vain mukavaa, että tekemistä riittää. Kohta myös ensimmäinen vuoteni liiton hallituksessa on tulossa päätökseen ja innokkaasti odotan uutta vuotta myös sen työn parissa. Ajattelin aluksi, että ensin aikaa menee siihen, että ns. opin tavoille ja sitten oikea työ/vaikuttaminen voisi alkaa. Näin asia hyvin pitkälle onkin ja se sopii omaan tyyliini parhaiten. Liiton syyskokousta Laukaassa odotan mielenkiinnolla.

Leiriltä kohti PK-kautta

2009-11-01T14:13:00.003+02:00

Helsinki triathlonin syysleiri on nyt koettu ja odotettu startti PK-kaudelle on siis tapahtunut. Harjoittelu alkaa siis toden teolla ensi viikolla, levolla. Oli mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin, kuulla eri tarinoita ja tietenkin treenata apinana. Viikonloppuun Vierumäellä mahtui juoksua ja sen tekniikkaa, uintia, sählyä, kuntosalia, sauvakävelyä, venyttelyä ja erilaisia luentoja. Nyt olo siis väsynyt, mutta onnellinen. Tai väsynyt, mutta motivoitunut.

Kohta se alkaa

2009-10-24T10:32:00.002+03:00

Vielä viikko, niin sitten alkaa treenit. Eli Helsinki Triathlonin syysleiristä, joka pidetään Vierumäellä. Koska minua on perehdytetty, niin olin kaukaa viisas ja olen harjoitellut sen verran, että leirille kehtaa osallistua. Ja yksi harjoittelun kohokohdasta on ollut mm. Söderdahlin Tompan uintitreenit, jossa sain kyllä todella arvokasta palautetta. Niin paljon hyvää oli jo uinnissa, mikä on tietenkin tarpeellista kuulla, ja nyt on selkeät kehittämiskohteet. Ja lauantaita odottaa aina siitä(kin) syystä, että pääsee Terämaan Kristan valvovan silmän alle altaaseen. Tekniikkaa, tekniikkaa ja tekniikkaa.

Teemu on suunnitellut puolestaan harjoitusohjelmaa kaudella 2009-2010. PK1 kestää marraskuusta tammikuuhun ja sisältää seuraavanlaisen viikon:

ma: sali
ti: 1-2h aerobinen
ke: sähly 1h
to: aamu-uinti ja spinning
pe: sali
la: uinti
su: pitkä 2-4h

Eli noin 10 tuntia viikossa.

Olettehan kaikki jo oppineet katsastamaan TRI-verkkolehden! Juttuideoita voi laittaa minulle kommenteihin tai sähköpostiin (etunimi.sukunimi@gmail.com). Olen makustellut mielessäni mm. artikkelia suomalaisten triathlonistien blogeista, poislukien "ammattilaiset".

Viime sunnuntaina liiton hallituksen kokouksessa päätettiin ensi kesän SM-kisoista. Saatiin puolimatkan ja pitkän matkan välille se kolme viikkoa. Kysyin muuten syytä tuohon pitkän matkan nimitykseen, niin sehän perustuu mm. kansainvälisen liiton (ITU) jäsenyyteen. Old schoolille nimitys on selkeä, itselleni se ei sitä ollut. Syy varmasti siihen on tämä "oma" seikkailu pitkän matkan ja täyden matkan (IRONMAN) välillä.

Ylämäki, alamäki...

2009-10-13T22:02:00.003+03:00

Nyt on palautuminen Havaijin valvomisesta käynnissä ja olen tässä käynyt läpi maailmalla pidettäviä 70.3 IRONMAN-kisoja. Mutta minkälaisia pyöräreittejä löytyikään katselmuksessa!

Ironman China 70.3 tarjoaa reipasta nousua pyörän keskivaiheilla. Ironman Germany 70.3 tarjoilee läpi koko matkan jyrkkää nousua, ja vastaavasti myös tukka putkella laskettavaa alamäkeä. Buffalo Springs Lake 70.3 onkin sitten jo jotain ihan muuta, sillä reittikuvauksen mukaan siellä ajetaan useasti rotkoon ja kiivetään ylös.

Mutta mitä tapahtuukaan Ironman 70.3 Floridassa?

Ironman 70.3 Boulder houkuttaa tuolla huikella laskulla!

It´s party time in Kona

2009-10-10T15:49:00.004+03:00

Näissä tunnelmissa oltiin tasan kaksi vuotta sitten. Pian Havaijilla herätään samoihin fiiliksiin odottamaan kanuunan laukaisua. Kisaa voi (ja jokaisen valveutuneen triathlonistin pitää) seurata netistä osoitteessa: IromanLIVE:ssä.

25-vuotias savolainen teräsmies PRO-sarjassa. Starttiin reilu tunti.

Starttipaikka sekä maali, jossa kaikki ensimmäisestä viimeiseen saa nauttia ennenkuulumatonta kannustusta.

Uinnin sujumisesta ja turvallisuudesta huolehtii iso joukko vapaaehtoisia.

Osa tuli paikan päälle yläilmoista, nimittäin merijalkaväki.

Paljon pyöriä, kalliita pyöriä.

Joku oli saanut kisanumerokseen ykkösen. Savolaista teräsmiestä melkein 10 vuotta vanhempi Hawaii Ironmanin kaksinkertainen voittaja, Norman Stadler.

Maalissa hymy oli herkemmässä kuin starttia odotellessa. Vaikka olenkin puolueellinen, niin luulen, että meidän TRI-perhe palaa vielä Havaijille ja silloin hymyilyttää mahdollisesti vieläkin enemmän.

"Think like a bumblebee ; train like a horse!"

2009-09-27T18:35:00.003+03:00

Vaikka kotimainen triathlonkausi on jo hyvä tovi sitten saatettu päätökseen, on pian taas se aika, jolloin ensi kautta aletaan suunnittelemaan. Itselleni hyväksi havaittu keino on asettaa tavoitteita, jolloin motivaatio pysyy yllä ja harjoittelu on mielekästä. Luulen, että tämän vuoden jälkeen nuo tavoitteet on helppo asettaa erilaisiin kilpailuihin, kun tähtäimessä ei enää lähtökohtaisesti ole maaliin pääsy.

Suomen kesä on lyhyt, mutta triathlonkisojen suhteen kuitenkin kattava. Harvoin kuitenkaan ennen juhannusta voidaan mennä avovesiin uimaan (ilman märkäpukua), joten kisakausi muodostuu hyvin lyhyeksi. Suomessa on lukuisia erinomaisia triathlonkisoja ja siksi tässä postauksessa keskitys puolimatkan kisoihin ulkomailla.

Ironman 70.3 -sarjan kisat auttavat alkuun. Viime kesäkuussa kisaamaani IM Boise 70.3 voin suositella kenellä tahansa. On kuitenkin epätodennäköistä, että matkaan ensi kesänä jälleen USA:han. Entäpä Itävallan IM 70.3 toukokuun lopulla tai Antwerp Ironman 70.3 elokuussa? Vaihtoehtoja löytyy myös The Challenge Familyn kisoista. Vinkkejä hyväksi havaituista kisoista otetaan ilolla vastaan. Myös eurooppalaiset maratonit kiinnostavat, joten vinkit niistäkin ovat tervetulleita! Myös maratoneja listaavia sivuja voi laittaa kommenttikenttään.

Harjoitteluun liittyy myös erinomainen ajatus Joe Frielin kirjasta The Triathlete´s Training Bible 2nd Edition. Jutussa kerrotaan NASA:n tutkineen kimalaista, sillä oli sen toivottiin tuovan vastauksia avaruudessa operoimiseen. NASA:n tutkijat kysyivät, että kuinka niin pienet siivet pystyvät tuottamaan tarvittavan nosteen suhteessa niin suureen ja karvaiseen torsoon. Tutkijat tutkivat tutkimisesta päästyään kimalaista ja tulivat siihen tulokseen, että kimalaiset eivät ole lentokykyisiä. Onneksi kukaan ei kertonut tätä kimalaiselle. Yksi mm. triathlonpalapelin merkittävin osa menestyksessä on omaan itseensä ja suorituskykyyn uskominen. Sitten on kilpahevonen. Psykologisesti kilpahevoset poikkeavat triathlonisteista. Hevoset eivät koskaan kyseenalaista harjoitteluaan. Kun on aika tehdä valmentajan suunnittelema harjoitus ne tekevät sen, eivätkä mieti, että onko se tarpeeksi. Ne eivät tee extralenkkejä vain ollakseen "varmoja", että kilometrit riittävät. Kisapäivänä hevoset ovat hermostuneita, sillä ne tietävät, että jotakin on tapahtumassa. Ne eivtä kuitenkaan vertaile toisiaan kuten ihmiset: "Katso mikä ori!" -tyyliin. Kilpahevosten olemassa ololle on vain yksi syy: tulla nopeammaksi. Jos hevonen on fyysisesti vahva ja valmentaja viisas, niin tämä yleensä tapahtuu. Jatkuva arvailu ja suunnanvaihto harjoittelussa jokaisen kisan jälkeen on varmin tapa epäonnistua. Joe Friel kiteytti ajatuksensa loistavasti:

"Think like a bumblebee ; train like a horse."

"Rajulla hurmioituneella kirillä..."

2009-09-16T21:47:00.003+03:00

Siilinjärvellä juostiin maakuntaviesti viime lauantaina. Itse pääsin juoksemaan TT AquaTerran joukkueessa, jonka muut osuudet olivat kivenkovien triathlonistien miehittämiä. Mielestäni lunastin kuitenkin paikkani joukkueessa, sillä lähdin ankkuriosuudelle neljäntenä ja neljäntenä tulin maaliin. Vaikkakin loppukirikamppailuksihan se meni. Huomasin ja kuulin, että viidentenä olevan joukkueen ankkuri saavuttaa minua, mutta tiesin etten juoksemalla pääse häntä enää karkuun. Hölläsin sitten hieman vauhtia ja odotin, että kilpakumppani tulee rinnalle, jotta päästään sprinttaamaan. Rajulla kirillä (ja vieläkin hurjemmalla itseluottamuksella...) pidin joukkueemme neljäntenä. En olisi uskonut, että vielä sitä juoksukisoista tuodaan palkintoja kotiin.

Kyllä 1,5 km juoksu on kovaa leikkiä.
Jalassa näkyy myös se, että salibandykentällä on vierailtu.

Ostin tänään lampun työmatkapyörääni sekä Speedon korvatulpat uintiin. Onko kenelläkään kokemusta noista "kuusimaisista" tulpista? Viime vuonna uin silikonitulpat korvissa, mutta ne olivat melko epäkäytännölliset. Korvatulehdusta ei haluaisi taas vieraaksi...